Kolkata photowalk

Lähdin vain kävelemään ilman päämäärää, kamera kädessä ja kartta taskussa.

Ensimmäinen kohde oli bussiasema, jossa silmiinpisti bussi Bhutaniin, joka on Pohjois-Korean jälkeen ehkä toiseksi suljetuin valtio.  Sinne pääsee kyllä turistitkin, mutta 200 USD all inclusive päivähintaan. Kuulopuheiden mukaan Bhutan on kuitenkin kansalaisilleen huomattavasti reilumpi demokratia kuin P-K. Yhden Bhutanilaisen elokuvan katsoin joskus ja kyllähän maa houkuttelee aitoudellaan, vaan ehkä jätän sen toiseen kertaan. Bhutanista jatkoin jokea kohti ja ohitin paikan nimeltä Raj Bhawan. Ihmettelin kun siellä oli melkoiset poliisivartiot. Varmuuden vuoksi kysyin yhdeltä harmaavuokolta luvan ennenkuin otin kuvan. Mieluummin otan virallisista rakennuksista kuvan oikein luvan kanssa kuin että pyydetään sitten kuvat poistamaan kuten Teksasissa (epäkohtelias rajavartija) ja Minskissä (erittäin kohtelias vartija) kävi. Nyt hotellilla kuuklasin että se Raj Bhawan on Länsi-Bengalin kuvernöörin virallinen residenssi.

Lakimies pyysi ottamaan itsestään kuvan

Ravintolamies pyysi ottamaan itsestään kuvan

En todellakaan tiedä onko mun charmi vai toi National Geographic kameralaukku, mutta taas kahdesti henkilö pyysi ottamaan itsestään kuvan. Eikä edes halunnut sitä meilattavan itselleen. Toinen oli joku ravintolan työntekijä ulkona tauolla, toinen oli joku vanhempi lakimies joka puhui hyvää englantia. Oli jossain Raj Bhawanin takana töissä, ei kuitenkaan naapurustossa sijaitsevassa korkeimmassa oikeudessa. Korkeimman oikeuden löysin, kun kadulla alkoi olla niin paljon lakikirjakauppoja, että piti yhdestä mennä kysymään että mikä on homman nimi. Alkoi olemaan vähän inspiraatio poissa, joten keskityin nappaaman liikennekuvia vilkkaassa risteyksessä.

Kolkata - Intian New York

Tavoitteenani oli saada Kolkatasta, tästä Intian New Yorkista keskuspuistoineen, sitä parhaiten kuvaava valokuva. Sainkin pari onnistunutta, mutta aika monta sataa räpsyä lensi bittien taivaaseen eli roskakoriin. Jotkut inkkarit pysähtyi ihmettelemään mua kun vietin risteyksessä kuitenkin varmaan puoli tuntia valokuvaillen.

Matala taivas, korkea rakennus, korkein oikeus

Kamera kädessä onkin tosi hyvä harhailla. Ei tule yhtään häirityksi eikä kukaan hännystelijä kautta myyntimies luule että olen eksyksissä tai muuten vain tarvitsemassa hänen apuaan (lue: ostamassa häneltä jotain tavaraa tai palvelua). Hitaammallakin käyvät ymmärtävät minun etsivän valokuvattavaa enkä ostettavaa jos yhtäkkiä pysähdyn jalkakäytävän reunaan ja alan katselemaan ympärilleni jotain etsien. En tiedä toimiiko pokkarikameroilla, mutta järkkärillä ainakin on katu-uskottavuus tähän hommaan.

Joskus uudet konstit on parempia kuin pussillinen vanhoja.

Levolliset unetko kadun varressa? Liikenteessä torvet soi

Katuhuutokaupassa kultaa ja hopeaa

Aika monta inkkaria, niin siviiliä kuin taksikuskejakin, nukkuvat kadun varteen pysäköidyissä autoissaan. Ikkunat ja ovet auki, ettei hiki hiillosta liikaa. En kyllä ite pystyis. Kävin vielä Cafe Coffee Dayssa, tuossa Intian Starbucksissa herkuttelemassa Cafe Nirvanalla ja sitten metrolla perjantai-iltapäivän kello neljän ruuhkassa yksi pysäkinväli. Joo, ei ollut niin hyvä idea, mutta kun olin 4 rupiaa maksanut lipusta, niin kyllä mä itteni sinne metroon tungin.

Pääteasemaa on taas nimellä paiskattu, kas kun ei pum pum

Ja pääsin poiskin vielä oikealla pysäkillä.