Thirunelly

Matka temppelille

Herätys, pakkaus ja tuktukin kyytiin.

Keltaisella invamopolla ajoimme toiselle hotellille jossa saimme eilenkin hyvää länkkäriaamiaista. Munakkaan jälkeen bussiasemalle, josta napattiin bussi Kutta:an (85 INR), joka on melko lähellä päivämatkan pääteasemaa, Thirunellyn temppelin vieressä sijaitsevaa majataloa. Alunperin suunniteltiin ottavamme Kutasta taksi Thirunellyyn, mutta viiksivallu heitti hyvän vitsin heti hintaneuvottelun aluksi, joten päätimme jatkaa julkisilla, kun tässä Kutan "bussiasemalla" noita busseja on parkissa, ehkä jollakin pääsee perille. Onneksi apua oli tarjolla runsaasti, joku gurukin viittasi bussinikkunasta juttelemaan kanssaan. Neuvottelin gurun kanssa suomeksi ja hindiksi ja kyllä... juurikin tuolla samalla bussilla pääsee risteykseen, jossa pitää vielä kerran vaihtaa bussia. Tämän vahvisti paikallinen kylähullu hindiksi ja bussin lipunmyyjä englanniksi, joten luottavaisesti heitimme rinkat bussiin (14INR) ja itse kömmimme perässä.

Koko menomatkan ajan kylähullu sai aina välillä mieleensä jotain mitä hän halusi jakaa meille valkonaamoille. Vastattiin sille jotain suomeksi tai englanniksi ja mies pysyi tyytyväisenä saamaansa huomioon. Viimein jäimme tienhaaraan keskelle ei mitään odottelemaan bussia itse temppelille. Vastoin ennakko-odotuksia, tienhaarassa oli pieni kioski joka myi intian parhaita lihariisipiirakoita. Näin meille sanoi Saudeissa työskentelevä mies, joka oli lomamatkallaan menossa viereiseen kotikylään ja hyppäsi bussista ja odotti seuraavan jotta saisi lihariisipiirakoita itselleen ja perheelleen ostaa. Me ja kylähullu hypättiin siihen temppelibussiin (10INR) ja iso bussi paineli pikkuista neulansilmatietä mäkeä ylöspäin kohti temppeliä. Pidin lujasti kiinni ja silti liu'uin penkilläni vasemmasta reunasta oikeaan reunaan ja takaisin koko ajan. Juuri ennen temppeliä bussi pysäytti meidät Tripadvisorista valitsemamme majatalon (2200INR) kohdalle.

Jos päivän kahdensadan kilometrin matka kestää kuusi tuntia ja maksaa sataneljätoista rupiaa, niin rupiaa matkailu olemaan oikeassa hintaluokassa.

Luonnollisesti luonnonpuistossa

Enpä olekaan ennen mennyt julkisilla busseilla game drivelle.

Tai eihän se varsinainen game drive ollut, mutta suuri osa bussin 24827*) reitistä meni Wayanadin luonnonpuiston ja tiikerireservaatin halki. Tiikereitä ei nähty, mutta peuroja, apinoita ja kaks elefanttia. Tämä se on sitä reppureissailua. Afrikassa kun safarilla kävin pariinkin otteeseen, niin kyllä ne game drivet ja siirtymät oli aina kahdenkymmenen hengen turistirekalla tai pikku hiacella. Eli kalliilla pakettimatkalla. Toisaalta Intia on Afrikkaa paljon helpompi kohde matkustajalle. Täällä on infrastruktuuri kunnossa, julkinen liikenne toimii ja englantia taitavia ihmisiäkin on suht helppo löytää. Kiitos Brittien. Tosiaan luonnonpuiston läpi tultiin ja bongaukset tuli tehtyä kiitos hyvin harjaannutetun pelisilmän. Tosin puunrunkoefekti iski muutaman kerran, kun toivoin näkeväni tiikerin. Puunrunkoefektihän on se, kun luulet puunrunkoa suureksi kissapedoksi.

Mutta sitten kun se puunrunko viimein heiluttaa häntäänsä, niin kärsivällisyys palkitaan.

*Reittinumeroa ei vahvistettu virallisesta lähteestä