Matkani Munnariin

Edelweissin kosto

Eilen illalla oli todella hyvä reissufiilis, vaikka olikin kaamea jysäri ilmastointivilustumisen ja uusien merkkirillien yhteisvaikutuksesta. Hostellin staffilta olin saanut tietää että niitä Munnarin busseja lähtee heti laivalaiturin vierestä kahdenkymmenen minuutin välein sadanviidenkympin hintaan. Hieno homma ja hyvää palvelua, ajattelin. Mitään tämän hostellin järkkäämiä reissuja ei otettu, ainostaan huoneesta maksettiin ja ekana aamuna aamiainen. Kuinka olinkaan palvelun suhteen väärässä.

Aamulla heräsin hyvissä ajoissa jo seiskalta, tavoitteeni oli ehtiä ysiksi sinne bussilaiturille. Huoneeni oli kolmen huoneen kompleksissa kakkoskerroksessa, joka oli ystävällisesti lukittu ulkoapäin. Näitä turistien huoneeseenlukitsemisia olen lukenut jo kahdelta suomalaiselta intiablogilta, liekö tämä kohdennettua suomivihaa, vai kaikkia valkoihoisia matkaajia vaivaava tauti, en tiedä. Onneksi pääsin parvekkeelta kiikkumaan alakertaan, jossa piti vielä kuitenkin herättää henkilökunta ovikellon kolme kertaa kolme koodilla, kadulle vievä portti oli nimittäin myös lukossa enkä enää sen yli viitsinyt tartsanoida. Aamupalalta palatessani kävin parvekkeen kautta taas huoneestani hakemassa rinkan ja eikun baanalle.

Eihän siitä laivalaiturin bussiterminaalista mitään Munnarin busseja lähtenyt. Disinformaatiosta lannistumatta kävelin keskusbussiasemalle ja noin puolentoista kilometrin matkalla tapahtui kolmesti seuraava: tuktuk kuski hiljensi kohdalle, kysyi minne olin menossa ja sanoi millä hinnalla sinne pääsisi. Hinta tietysti laski mitä lähemmäs bussiasemaa tulin ja viimeinen viidentoista rupian kyydin tarjoaja oli enää korttelin päässä maalista.

Linja-autossa on tunnelmaa

Elmo intiassa blogi tuntuu spesialisoituvan tylsien bussimatkojen värikkääseen kuvailuun. Tässä vielä yksi.

Munnarin bussi oli hidas kuin mikä. Neljän tunnin matkaan meni yli viisi tuntia, ilmeisesti oli jotain teknistä ongelmaa, sen verran madellen noustiin mäkiä ylöspäin. Kerran piti pysähtyä jäähdyttelemään kuskia ja bussia keskelle nousua ja viimeisessä isommassa keskuksessa 22km Munnarista bussi ei enää käynnistynyt. Mut ja kaks brittisisarta heitettiin johonkin paikallisempaan täpötäyteen bussiin joka ei tietysti mennyt sitä 22km reittiä vaan jotain kiertotietä.

Tulipa muuten taas nähtyä bussimatkalla kaikenlaista:

• Amazon Book Store (ei varmaan ihan sattumalta valittu nimi kirjadivarille)
• Eka intiassa näkemäni hypermarket
• Paljon ylellisiä ja hienoja ornamentein ja patsain koristeltuja taloja ihan tien vieressä (jotta naapuritkin näkee että meillä sitä rahaa rupiaa olemaan)
• Kilometrin verran tien molemmilla puolilla vain huonekaluliikkeitä keskihintaisesta ökyyn. Ja heti perään vaaleanvihreä temppeli. Miksi?
• Kampanja-auto, jonka katolla suuret ja painavat kajarit suolsivat propagandaa tuntemattomaksi jääneestä aiheesta
• Auto joka on korkeampi kuin pitkä (muovisia puutarhatuoleja oli lavalle pinottu melkoinen määrä)

Yhden pysäkkivälin tuttavuus - osa 2

"Hello boss", hän aloitti jutustelun astuessaan bussiin.

Kymmenen minuutin aikana ehdin jutella Mangaloren gynekologin kanssa muun muassa suomen kylmästä säästä ja intian kuumuudesta, siviilisäädyistämme ja avioliiton hyvistä ja huonoista puolista, ammateistamme, intian lääketurismista, hänen Houstonin matkastaan ja suunnitellusta kahdenkymmenenyhden päivän Euroopan turneesta, mun bussimatkasta Mumbaista Kochiin ja tulevasta reitistäni, uskonnot suomessa, uskonnot keralassa, muslimien ja kristittyjen asemasta intiassa, euron kurssi, rupian, dollarin ja euron vakaus ja heihei tosson mun pysäkki. Irunpirunbalamiin tai jonnekin se jäi.

Nimi jäi kysymättä.

Munnariin saapuminen

Perille päästyäni nappasin tuktukin, vai pitäiskö sanoa että tuktuk nappasi mut.

No kuitenkin, sovimme että kahdellakympillä käyn kattomassa kolme hintahaarukkaani sopivaa hotellia. Näin teimme ja otin sitten sen kolmannen (1000INR/yö), kun siellä lupailtiin wifiä ja kuumaa vettä. Wifi nyt on melko peruskauraa, mutta kuuma suihku on eka kerta sitten Dubain. Ja pesuaineeksi antoivat käsintehdyn Ayurveda saippuapalan, jossa on iho-ongelmiin auttamassa 18 yrttiä: chitraka, vanardraka, sariba, chopchini, nimba twak, dhari haridra, vacha, usheeram, dhanyaka, jeeraka, vidangam, elmoram, elmoraka, elmodaru, elmomathi, yashtimadhu, kutaja, jyothismathi, devadaru, krishna jeeraka, bakuchi ja viimeisempänä sekä vähäisimpänä guggulu.

Hotellilla suosittelivat Rapseyta ruokapaikaksi, joten otin suunnan sinne. Ikkunassa minua tervehti ruotsinkielinen "Välkommen, hoppas du har det bra" mainosteksti, joka suositteli minut kävelemään ohi. Onneksi melkein vieressä oli Rapheekin ravitsemusliike, jossa istahdin kolmen pöydän valikoimasta siihen vapaimpaan ja tilasin Chicken Biriyanin ja vettä. Biriyani on juurikin sitä samaa herkkua, jonka erheellisesti(?) nimesin riisikananmunakanamössöksi aiemmin. Jälkkäriksi kuppi chai:ta ja loppulasku 77 rupiaa. Melko muutos Fort Kochista ja Goasta, jossa turistipaikoissa ja vähän muuallakin pelkkä pääruoka oli lähemmäs kakssataa. Vielä kun saisi majoitushinnan painettua alle viidensadan per yö luopumatta liikaa elintasosta.

Torakat ei syö ihmisiä ja vesi- ja sähkökatkoksia kestää, hiiret ja rotatkaan ei mekkaloi yöllä jos niitä ruokkii, mutta petipunkkeja en prkl siedä!

Elmo goes hipster

Täytyy seurata aikaansa ja uudistua aina joskus.

Joskus taas joutuu olosuhteiden pakosta uudistumaan. Goan jälkeen olen kävellyt vain Quicksilverin kumipohjaisilla merkkisandaaleilla, mitkä onkin maailman parhaat kengät, kunhan ei astu ruosteisiin nauloihin, kuten edellisillä pareillani tein jossain päin siperiaa. Lempipaitaani, eli siihen vähiten turistiseen ja eniten intialaiseen kaulusteepaitaani oli tullut jotain ikipaskaa, joka ei lähtenyt enää pesussakaan. No, onneksi uudet ja tyyliin sopivat kengät (440 rupiaa eli n. 6.3 eur) ja paita (150 rupiaa eli n. 2.1eur) löytyivät viimein Munnarin kujilta rajun rajun tinkaamisen jälkeen. Sain kenkämyyjän melkein kyyneliin, mutta paidasta maksoin selkeästi vieläkin ylihintaa.

Drum sticks and clickers eli rumpukapulat ja kliksuttimet. Osuvasti nimetyt vaatekappaleet.

Harjoitus tekee mestarin.