Kolkatasta lähtö Varanasiin

Metropolis...

..ei tarkoitakaan metron poliisia, vaan isoa kaupunkia.

Lauantaina oli tehokas päivä.

Aamulla hain uudet aurinkolasini liikkeestä, jonne ne oli Cochin liikkeestä kuriiroitu. Eihän niitä heti tahtonut löytyä, mutta jostain sitten kuitenkin. Kerrankin on kirkkaat ja aurinkolasit täsmälleen samoilla vahvuuksilla. Eksyin jonnekin elektroniikkakadulle, jossa oli valtavasti kaikenlaista käytettyä tavaraa myynnissä ja korjuulla. Eräänkin korttelin jalkakäytävän molemmat puolet olivat reunustettua vanholla kuvaputkitelkkareilla. Vielä jossain päin maailmaa asioita korjataan, eikä osteta uusia. Joku teknoseppä taas yritti korjata samsungiani, kaks tuntia meni eikä se ehjäksi tullut vieläkään. Pitänee alistua ja viedä merkkihuoltoon ja maksaa kovat rahat (engl. top dollar) korjauksesta. Päivän viimeisenä urakkana yritin etsiä SIM-korttini latauspaikan. Ei onnistunut, kun ruuhkametrosta ulospäästyäni huomasin että oikean housunlahkeen reisitasku oli tyhjä. Kyllä, kolmekymmentä maata ehdin kiertää ennenkuin taskupoimijat veivät voiton. Aineksena tietysti oma tyhmyys a) uudet shortsit nappitaskulla, ei vetskarilla b) ruuhkametro c) kiireellä ulos d) liikaa rahaa lompsassa. Tietysti olin aamulla nostanut salaisesta kätköstäni viimeiset viis tonnia lompsaan päivän rientoja ja puhelimen latausta varten. Hyvänä onnena en ollu nostanut lisää rahaa automaatista salakätköön vietäväksi. Sitäkin yritin, mutta vierailemani pankkiautomaatti oli epäkunnossa. Seitsemäntonnin (n. 100eur) oppirahat tuli maksettua tästä. Onneksi passit, kortit ja muut olivat kaulapussissa.

Onnittelut varkaille.

Koijarimiehen blues

Ekan luokan junalippu on huono idea jos joudut odotuslistalle.

Paikkoja on kokonaisuudessaan todella vähän, tässäkin junassa oli vain puoli vaunua eli 12 paikkaa. Ei ihme, jos odotuslistan sija nr 3 varmistui junalipuksi vasta 1.5h ennen junanlähtöä. Luksushotellin aulassa kuluttelin aikaa ja aina välillä tsekkailin lippujen statusta. Suunnittelin jo vaihtoehtosuunnitelmankin, olin nähnyt Kolkatasta Varanasiin lentoja n. viiden tonnin hintaan. Jos junalipun hinta oli kaks tonnia, niin pistää miettimään miksen lennä enemmänkin Intian sisällä. Lähden nostamaan rahaa ja joku jamppa astui kannoilleni, kahdesti. Jonka jälkeen esitteli itsensä ja kysyi olenko tämän luksushotellin asukas, hän on siellä Baan Thai ravintolan kokki. Vakuuttavat oli miehen puheet ja pieni opaskierros, hän tiesi paljon suomesta ja euroopasta sekä talouspolitiikasta. Oli menossa pitämään kokkikoulua Kolkatan kodittomille katulapsille myöhemmin illalla. Epäilin huijariksi, mutta miehen tarinat kyllä tuki täysin kokin roolia, eikä ollut ristiriitaisuuksia. Lopussa sitten kysyi pientä avustusta kodittomien katulapsien kokkikoululle, siinä vaiheessa tajusin, että taitava huijariartisti (engl. con artist) hän vain oli. Annoin kolmekymppiä kunnioituksesta miehen hyvää ja uskottavaa tarinaa vastaan. Halusi tietysti satkun lisää :) Jälkikäteen tietysti tuli mieleen, että miksen kysynyt hotellin henkilökorttia nähtäväkseni.

Palasin hotellille, käytin hyväkseni siistejä saniteettitiloja, nappasin laukun ja hyppäsin taksiin. Hotellin fikseri (engl. concierge) kysyi että tiedänkö systeemin, mittarissa pyörii numerot ja hintakortista katotaan n. kakkosen kertoimella lopullinen hinta. Sanoin ok ja muistelin aiemmista keskusteluista hintakatoksi luvatun satku. No heti hotlalta lähdettyämme tämä kyseinen Kalakutan taksikuski rupes puhumaan että hotelliasiakkaille on kiinteä hinta kaks sataa. Sanoin tiukasti että ehei, kuomaseni, nyt mennään mittarilla, kun se kerrankin on saatu käyntiin. Asia unohtui siihen kunnes saavuimme rautatieasemalle. Taktisesti nostin rinkan kunnolla selkään ja laiton remmit kiinni ennenkuin aloin kaivelemaan lompsaa taskusta. Mittarissa oli lukemat 48, eli karvan verran alle satasen oli oikea taksa. Annoin satasen kaverille kouraan ja kysyin että eikös tämä ole oikea taksa. Kaveri intti vielä kahtasataa ja minä intin saada nähdä hintakorttia. Äänenvoimakkuutemme nousi hieman ja vaihdoimme muutaman voimasanan bengaliksi ja suomeksi. Laskin yksitellen kolme kympin seteliä kuskille kouraan. Ei riittänyt.

Mies jäi yksin huutelemaan ja minä kävelin pois.

Pidä varasi Varanasissa

Varoitti Lonely Planet matkaopas.

Juna saapui ajallaan Varanasiin. Eka riksakuski tuli juttusille heti asemalaiturilla, pyysi 200, luulin aprillipilaksi, mutta mies oli ihan tosissaan. Sanoin, etten maksa noin paljoa ja hän luovutti samantien ja meni uudestaan laiturille paremman saaliin toivossa. Toinen kuski pyysi kanssa kahtasataa, mutta sain neuvoteltua hinnan 130. Kuski oli ihan varma että bluffaan, kun sanoin että mulla on hotelli varattuna ja maksettuna. Se tuli oikein hotelliin sisälle saakka ja venttaili kunnes sain voucherin kaivettua respasedälle, joka joutui sitten kertomaan että kuskilta jäi nyt komissiot saamatta.

Seremonia ja yleisöä

Varanasissa oli sattumoisin samoihin aikoihin myös Tropico, joten otimme pienimuotoisen reunionin jaetun hotellihuoneen ja veneretken merkeissä. Venemies souti meidät ja pari muutakin länkkärituristia Gangesia ylävirtaan katsomaan kuinka varakkaat hindut olivat tulleet elämänsä päättämään joen rannassa polttohautauksella. Homma kustantaa venemiehen mukaan viisituhatta rupiaa ja polttohautauksen puumies on yksi maailman harvinaisimmista ammateista. Miehen tehtävänä on arvioida kuinka paljon puita ruumiin kanssa poltetaan, jotta se palaa kokonaan, muttei käytetä liikaa puita. Eri puulaadut ovat erihintaisia ja aina otetaan parhainta puuta mihin varat riittävät. Koko insineraatio kestää n. neljä tuntia, sitä ennen ruumis kuitenkin pestään omaisten toimesta Ganges joen pyhässä vedessä. Hieman köyhemmät saavat sähkö/kaasukremaation viidellä sadalla puolessa tunnissa, jonka jälkeen tuhkat siroitellaan pyhään jokeen. Kaikista köyhimpien ruumiita ei polteta vaan sidotaan puulauttaan, joka viedään joen keskelle ja annetaan virran viedä. Yksi tällainen lautta kolahti meidänkin veneeseen, kun venemiehen huomio kiinnittyi toisaalle. Venemiehen ja veneseurueen puolesta - anteeksi.

Sielu Nirvanassa, ruumis Gangesissa

Pienempi polttohautauslaituri

Ghat eli laiturimaisemaa

Gangesista saa myös kalaa

Gangesissa voi myös uida

Kukka lasketaan Gangesiin, mutta ensin valokuvat :)

Toiset turistit opettivat nuorelle kukan myyjättärelle valokuvausta

Samsarasta eli uudelleensyntymisien jatkumosta pääsee pois jos poistuu maallisesta maailmasta Ganges joen tuntumassa. Alempikastiset ja köyhimmät ovatkin kaikkein innoikkaimpia kuolemaan Varanasissa, sillä se tarjoaa poistumisen kurjuuden jatkumosta.

Hassuja havaintoja

Intialaisilla on hassu tapa nyökytellä päätä myöntymisen merkiksi sivuttain, niin että leuka pysyy paikallaan ja yläotsa liikkuu sivusuunnassa. Alkaa tarttumaan jo mullekin tämä tapa. Kolkatassa oli keskellä vilkasta tietä liikkeenjakajan päälle nukahtanut/sammunut/kuollut täysin alaston intialainen gurupartainen mies. Liikenteen seassa on valtavasti eläimiä, lehmiä, härkiä, vuohia, koiria, joskus harvoin kissoja. Varanasissa on isoimmat lehmät ja härät mitä olen Intiassa vielä toistaiseksi nähnyt.
Tähän asti koko reissulla on näkynyt vain kaksi suomalaista. Kerran ravintolassa oli naapuripöydissä toisella puolella kaks ruotsalaista nuorta miestä praattaamassa. No ei mennyt kuin hetki ja toiselle puolelle tuli kolmen hengen venäläisseurue. Tunsin oloni kotoisaksi tutussa ja turvallisessa pussissa.