Goodbye Goa

Palolem Beach

Goahan ei ole Intiaa, senhän kaikki tietävät.

Mutta tietääkö kukaan, että Goakin on kaksikielinen. Venäjä on toinen kotimainen, menut löytyy kaksikielisenä ja olipa tässä rantabaarin työntekijöillä bilismatsikin, jossa inkkarit höystivät hindipuhettaan valituilla venäjänkielisillä sanoilla. En sano niitä sanoja tässä, tämä on perhekanava.

Vasun kämppä 800INR/yö

Kaks viimestä yötä on vietetty Palolem biitsillä, missä on enemmän jengiä. Ei tämä kyllä vieläkään ole turistimesta. Vasun kämpästä (800INR/yö) piti tsekata ulos jo yhdeltätoista. Eilen tiedusteltu AC sleeper bussiyhteys Karnatakan Mysoreen lähtee vasta viideltä, joten tultiin tähän rantabaariin aikaa tappamaan kirjaa lukien, juoden ja syöden. Tästä saa muuten Goan parasta vindaloo kanaa, tarjoilijakin kysyi vielä varmistaakseen että tiedän sen olevan tulista. Vastasin vain nokkavasti että joo on se tavannut olla vähän hikoiluttavaa muuallakin. Mutta positiivinen yllätys tosiaan. Eli Neptunes Pointtiin, Palolem Beach:lle kaikki lounaalle. Aikaa voi tappaa monella tapaa ja mä inspiroiduin ottamaan tähänastisen elämäni neljännen ammattihieronnan.

Tästä se elitismi alkaa.

Auttava Ayurveda

"No pain no gain... enjoy the sweet pain"

..sanoi Rajeesh ja painoi peukalon lapaluun ja selän väliin kunnes tapahtui täysvartalo instant-hiki ja irtoaminen. Ruumiistani ei kuitenkaan irronnut käsi vaan sielu. Aivot taas asialla puolustusmekanismeineen. Tunnin ja tuhannen rupian (14eur) sessiossa opin viimein kuinka maataan mahallaan hierontapöydällä, jossa ei ole päälle aukkoa. Laita kädet littanaksi otsan alle ja kasvot suoraan patjaa vasten ja pidä suu kiinni kunnes löytyy luonnollinen asento. Onko hyvä? No niin, nyt rentoutat poskilihakset ja kuin taikaiskusta molemmille puolille päätä aukeaa reikä ja ilma pääsee kulkemaan totuttuun tapaansa atmosfääristä keuhkoihin ja takaisin. Tätä ei kerrottu Vilnan eliittihieromalaitoksessa kolmen sadan paikallisen rahan (87eur) Ayurveda sessiossa. Mutta sielä oli kyllä muuten viimeisen päälle mystinen intia tunnelma musiikkeineen ja suitsukkeineen luotu. Ja paljon autenttisempi kuin 1.5v Himalch Pradeshin hienoa hierontakoulua käyneen Rajeeshin koju 200m rannasta Manu Chaon soidessa.

Hieronta oli yhtä tuskallinen molemmissa.

Matkatavaroista

Joku kanavani kuuntelijoista ihmetteli matkatavaroideni vähyyttä.

Minä ihmettelen edelleen niiden runsautta. Itselläni on jäänyt kotisuomessa ammutun lähtölaukauksen jälkeen inventaario tekemättä. En tee nytkään, mutta mainittakoon, että yhdet kengät, sadetakki, yksi paita, hanskat ja pipo on nyt jossain menossa kotia kohti postipakettina. Yhden luetun kirjan vaihdoin rahaksi ja paitoja, alkkareita ja sukkia huonoimmasta päästä on lentänyt surutta roskakoriin. Eli nyt on vain pari räsyä ja säkillinen elektroniikkaa mukana. Jokaisen reppureissaajan pitää sallia itselleen luksusturhake reissuun. Mullakin on vastamelukuulokkeet.

Pitkiä lentoja on edessä vielä ennenkuin vuosi vaihtuu.