Gagsibyöräisden Goa

Malli Karjuna

Otettiin päiväksi lälläripyörät alle (250INR) ja lähdettiin kylille lälläämään.

Ihan mielenkiintoista monen vuoden prätkätauon jälkeen lähteä kakspyöräisellä intian liikenteeseen palauttaan ajotaitoa kiikkerällä moposkootterilla. Täällä kun ajetaan vasemmalla puolella tietä ja ajaminen on yhtä slalomia kun lehmät, skootterit, kävelijät ja kaikki itseä hitaammat ohitetaan kun ohi päästään. Kolme neljä ajoneuvoa rinnakkain ei ole outo näky. Muuten liikenne on melko rauhallista. Edelleen elämäni kauhein liikennekokemus on Liettuan Kaunasista. Kontrastina paras kokemus Liettuan Vilnasta. Ja takaisin intiaan...

Heti kylästä lähdettyämme joku kaljupää veti mustalla Royal Enfieldillä kuulokkeet korvilla täysillä vastaan. Nyt tämä Intia alkaa mullekin aukenemaan.. Tai koko olemisen sietämätön keveys. Tai paremminkin kuumuus.

Ensimmäinen kohde oli luonnollisesti bensis. Sellainen löytyikin naapurikaupungista Canaconasta varsin helposti, kun vain joka risteyksessä kysyi joltain uutta suuntimaa. Kyseinen vanha kikka ei valitettavasti toimi suomen asukastiheydellä, mutta täällä maailmalla varsin hyvin jos kielimuurin yli tai läpi pääsee. Laitettiin tankit täyteen molemmille (58INR/litra) ja eikun Mallikarjun temppeliin laajakulmalinssiä testaamaan. Juu ja kyllä, kyseinen temppeli valittiin 1) nimen ja 2) läheisen sijainnin vuoksi.

Elmo Exploring Incredible India

Temppelistä ei löytynyt oikein hyviä photo-oppeja ja kuumakin oli, joten kuvasato jäi vähäiseksi. Kyseinen temppeli on melko uusi ja vielä vähän työn alla. Pari päärakennusta oli valmiina ja isommassa oli jotain menoa. Pieni porukka istui lattialla yhden selittäessä. Ei käynyt selväksi oliko kyseessä duunareiden briefing, turistien opastus vai tulevien pappien koulutus. Alttarin edessä oli pappi ja apupappi siunaamassa jotain syntistä inkkaria. Kaikki istu lattialla suitsukkeiden palaessa ympärillä ja apupappi ojensi tarvikkeitä pääpapille, joka monotonisella urheiluselostajan äänellä lausui loitsujaan samalla ojentaen jotain öljyjä ja jauheita syntiselle, joka puolestaan nöyränä poikana heitteli niitä syliinsä.

Parempi kai saada synnit anteeksi tässä elämässä ettei jää samsaraan pyörimään ikuisiksi ajoiksi.

Linnakkeita ja ryöstelyä

Iltapäivän kakkoskohteena oli Cabo de Rama linnake.

Linnake ei nimestään huolimatta ole portugalilaisten valloittajien pystyttämä. Vankilana käyttämä kylläkin. Linnakkeesta ei muuta mainittavaa, kuin että viimeinkin löytyi paikka jossa intialainen Airtel operaattorilla oli täydet viis palkkia kuuluvuutta. Tosin sinne ajettiin mahtavien auringonlaskukuvien toivossa. Ja ne me saatiinkin. Paikalle osui myös ruotsalaispari, joka oli erittäin hyvällä tuulella ottaen huomioon että linnakkeelle ajaessaan heidät oli ryöstetty. Poliisin toimesta. Eli he olivat pysähtyneet ratsiaan ja poliisi oli keksinyt syyn minkä vuoksi haastaa heidät oikeuteen tjsp. Ja kun ajokortti oli kerran ojennettu, niin sitähän ei saanut takaisin ennenkuin maksoi lahjuksen. No, pientähän toi vielä 2000INR eli noin 30eur maksaa matkan jatkumisesta, mutta jos noita stop&go penaltyja alkaa tulemaan useita per päivä niin intia ei olekaan enää halpa maa matkailla.

Toivottavasti huumori riittää jos sattuu omalle kohdalle noinkin törkeä lahjusten... ryöstö.

Happohyökkäys

Muistatko miltä muurahaisen purema tuntuu?

Helppo tapa muistuttaa itseään on laittaa froteepyyhe muurahaisten kulkureitille, esimerkiksi pyykinarulle. Sitten raikastavan suihkun jälkeen kun alat kuivaileen itseäsi, niin saat kätevästi lisävauhtia kuivausliikkeisiin, kun tuhat ja sata muurahaista rinnuksella ja yläselässä tervehtii pikku annoksella muurahaishappoa.

Ei löytynyt wikipediasta selitystä muurahaisten ja pyyhkeen symbioosille. Alkkarit olivat nimittäin koskemattomat.