Ristiriitainen riksa

Kalighat ja Victoria Memorial Hall

Tänään sain viimein itseni siihen kuntoon että uskalsin juoksumatkaa kauemmaksi hotelliltani.

Otin siis Intian vanhimman metron Kalighat nimiselle asemalle josta joku hännystelijä mut jo saattoikin Kalighat nimiselle temppelille. En ole varma onko Kolkata (ent. Calcutta) saanut nimensä tästä temppelistä, mutta kuulostaisi hyvin todennäköiseltä, onhan se perustettu paikalle, jossa on legendan mukaan 1/51 osa Satin ruumista eli yksi varvas. Satihan on Kalin reinkarnaatio ja Hindu jumala Shivan vaimo. Mutta kuitenkin, hännystelijä kierrätti mut temppelissä esitellen paikkoja aika hyvin ja suunnittelin jo tippaavani kaveria, vaikka se hännystelijöille tyypilliseen tapaansa liimautui vain kyytiin kysymättä lupaa. Temppelissä uhrataan elävä lammas joka päivä. En nähnyt teurastusta anteeksi uhrausta. Teuraslammas ja muutakin ruokaa käytetään alueen köyhien ruokkimiseen ja oppaan anteeksi hännystelijän sanojen mukaan alueella ruokitaan 3000 koditonta päivittäin. Ihan niin monta en niitä temppeliä ympäröivällä bazaarialueella nähnyt, muuta olihan niitä kourallinen tai pari.

Koirakin ottanut osaa Holi juhlintaan!

Holi juhlijoita

Temppelikierroksen jälkeen hännystelijä esitteli mut kaverilleen joka oli kuulemma keittiöpäällikkö ja oli vastuussa lahjoituksista. Lahjoituskirjassa olikin hienosti esillä kuinka Aleksandra Venäjältä ja joku slovakiasta, liettuasta yms. olivat lahjoittaneet muutaman tuhat rupiaa. Munkin toivottiin osallistuvan köyhien ruokkimiseen, mutta sanoin kaverille suoraan että en maksa välimiehille mitään enkä tämän jälkeen enää halua häntäkään tipata palveluista. Tämä on perinteinen huijaus josta on varoiteltu online palstoilla ja painetussa opaskirjallisuudessa. Ihme ja kumma, kaveri uskoi puhetta ja lähti pois. Jostain kumman syystä tämä hännystelijä ei ollut Kolkatan kuuluisimman naisen, Äiti Teresan, ystäviä niinkuin kaikki muut myyntimiehet ja hännystelijät.

Kiertelin vielä hetken temppelibazaaria ja otin riksan kohti Victoria Memorial Hallia. Kävelin itäiselle portille ja kävelin muina miehinä tyhjän lippuluukun ohi portista alueelle sisään, mutta vahti pysäytti mut ja kertoi että lippuluukku ja sisäänkäynti on eteläisellä portilla. En jaksanut enää lähteä kiertämään sinne, vaan nappasin pakollisen photon rakennuksesta jota jossain oppaassa kuvattiin Capitol Hill:n (Washington DC) ja Taj Mahal:n yhteensulautumana.

Jaksoin kuitenkin kävellä viisi kertaa pidemmän matkan takaisin hotellilleni.

Elmo kapitalistisika

Elmo sai neuvoteltua todella alhaisen sadanviidenkymmenen rupian hinnan. Matkaa tulisi jopa kolme kilometriä vanhalle, laihalle ja köyhälle riksamiehelle vetää Elmoa paikasta A paikkaan B. Moottoroidut riksat eli tuktukit ovat kalliimpia joten tuktuk yrittäjätkin ovat varakkaampia ja matka maksaisi paljon enemmän ja alimman lukan taksiyrittäjän, riksamiehen, selkä ja jalat säästyisivät. Riksamies nosti aisan ja lähti vetämään, kohta kuitenkin pysähtyi ja laski riksan katon, jotta kaikki kaupunkilaiset näkisivät kuinka taas rikas länkkäri kyykyttää ja nöyryyttää köyhää inkkaria. Matkan aikana saan joitain paheksuvia katseita paikallisilta kadun käyttäjiltä ja autotaksimiehiltä. Perille päästyään ja riksasta astuttuaan Elmo ylimielisesti kiittää ja jättää vain kuudenkympin tipit riksamiehelle ja naurahtaa mennessään. Heikko-osaisten hyväksikäyttö pitää tehdä näkyvästi ja tyylillä.

Riksan vetäjäkin on juhlinut Holia

Elmo köyhien ystävä

Elmo sopi tarkoituksella todella reilun sadanviidenkymmenen rupian hinnan. Matkaa tulisi jopa kolme kilometriä vanhalle, laihalle ja köyhälle riksamiehelle vetää Elmoa paikasta A paikkaan B. Moottoroidut riksat eli tuktukit ovat kalliimpia joten tuktuk yrittäjätkin ovat varakkaampia ja matka saastuttaisi enemmän ja alimman luokan taksiyrittäjä, riksamies, ei ansaitsisi kipeästi tarvitsemaansa rahaa. Riksamies nosti aisan ja lähti vetämään, kohta kuitenkin pysähtyi ja laski riksan katon, jotta kaikki kaupunkilaiset näkisivät kuinka hän on onnistunut saamaan rikkaan länkkärin kyytiinsä tukemaan rahoillaan köyhää inkkaria. Matkan aikana saan joitain hyväksyviä katseita paikallisilta kadun käyttäjiltä ja autotaksimiehiltä. Perille päästyään ja riksasta astuttuaan Elmo kiittää ja jättää runsaat kuudenkympin tipit riksamiehelle ja hymyilee mennessään. Heikko-osaisten tukeminen pitää tehdä suoraan köyhimmälle yrittäjälle eikä välistävetäjille (engl. middleman).

Kolikon kaksi puolta

Kolkata on maailman viimeisiä pesäkkeitä joissa on näitä riisimoottorilla varustettuja riksoja. Akira Kurosawan elokuvista tuttuja yhden tai kaksi miestä vetäviä puupyöräisiä vankkureita, joita vanhat miehet vetävät. Riksat ovat sukupuuttoon kuoleva ammattikunta, vaikka vielä ovatkin saaneet protesteillaan hallituksen alasajoyritykset tyrmättyä. Riksamiehet ovat taksiyrittäjistä niitä köyhimpiä ja koko kansastakin vain kerjäläisistä seuraavia. Osa nukkuu jaetuissa majoituksissa sadanviidenkympin kuukausivuokralla, osa nukkuu riksansa alla kadulla. Kolkatan riksoja ei käytä turistit, eikä yläluokka. Niitä käyttävät keskiluokka ja alempi työväenluokka. Ostoksien kuljettamiseen tai perheen lapsien koulukyytinä.

Ei ole yhtä ainoata vastausta ja Kolkatan politikotkin ovat kahden vaiheilla. He eivät halua käyttää riksan palveluja koska se on loukkaavaa, mutta toisaalta riksojen kieltämien veisi riksamiehiltä toimeentulon.


Lue lisää Kolkatan riksoista tästä linkistä.

Onko sitten moraalitonta tai loukkaavaa toisen miehen hikoilla jotta toisen ei tarvitsisi kävellä?
Onko hyväksyttävämpää riistää köyhiä jos sitä ei tee itse suoraan vaan ostaa esimerkiksi halpamaissa huonoissa työoloissa neulottuja Nike tai Adidas tuotteita? Kuka hyväksikäyttää ja ketä jos suomessa isot yritykset vievät oheispalveluja tai projekteja halvempiin maihin, Viroon, Liettuaan tai Intiaan? Kuka voittaa, kuka häviää?

Olinko minä köyhän ystävä vai kapitalistisika?