Madurai - kattojen kaupunki

Viimeinen bussimatkan kuvaus

Sen lupaan.

Aamulla lähdin Munnarista kahdella bussilla (78 ja 72 INR) Maduraihin. Ja hyvä niin, Munnar Hill Stationilla oli päivän maksimilämpötilat Kochin yön minimejä, melkein rupesi jo palelemaan siellä vuoristossa. Ensimmäinen bussimatka oli taas hurja. Kuski oli selkeästi kokenut mies, sen verran kovaa mentiin mutkaista vuoristotietä taas. Ajolinjatkin oli kuin Räikkösellä. Laskin tiellä olevan noin 117 neulansilmämutkaa, vaikka jostain bongaamani viralliset lukemat väitti seitsemäätoista. Aloin jo miettimään miten varmistaa henkiinjäämiseni, pitäisikö huutaa kurkku suorana peloissaan, tehdäkö pikainen konversio hinduismiin vai mennäkö kuskilta kyselemään sen lapsista jos se saisi hillitsemään kaasujalkaa. Kohta kuitenkin laskeuduttiin tasamaalle, palmumetsään ja pian vaihtoasemalle Theniin, jossa seuraava bussi lähti samantien. Tein virheen ja istahdin bussin oikeaan reunaan.

Oikeassa reunassa aina joskus korvat soi kun vastaantulevat rekat soittaa kompressoritorviaan juuri kohdalla.

Kauan kaipaamani junalippu viimein varmistettu

Bussi pysähtyi Madurain bussiasemalle täsmälleen aikataulun mukaisesti 3:30. Otin hätäpäissäni ensimmäisen tuktukin juna-asemalle, jotta ehtisin saada haluamani lipun ostettua. Ei muuta kuin lippuluukulle jonottamaan ja jo neljäs jonotus toden sanoi. En tosin saanut haluamaani kahden ja puolen tonnin AC2 (toiseksi paras luokka, ilmastoitu petipaikka) luokan lippua Kolkataan, vaan sadanviidenkympin 2 luokan (toiseksi huonoin luokka, ilmastoimaton istuinpaikka) lipun Chennaihin. Tästähän tuli ihan tahtomattaankin budjettireissu sikaosastossa. Sikaosaston kyykkyvessa vähän huolettaa, kiinalaisesta junamatkastani on yhdeksän vuotta aikaa, enkä ole juurikaan käynyt ampumaradalla.

Mennään sitten sinne minne tuuli kuljettaa. Toivotaan että ilmastoitu tuuli puhaltaa mut aikanaan sitten pois Chennaista.

Sri Meenakshin temppeli

Lähdin, etsin ja löysin huoneen (535INR/yö) ihan keskustasta TM Lodgesta. Kadun tööttäilyt kuuluu viidenteen kerrokseen vielä hyvin mutta hintaan kuuluu kattomaisema partsilta ja huone on sopivasti rähjäinen ja tuo Kaurismäkeläistä reissuromantiikkaa. Ja onhan noi Metallican Oslon konsertista kovalla ylihinnalla ostetut korvatulpat mukana. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon että tämän lodgen henkilökunta on kaikki vanhoja miehiä.

Partsin näkymät

Välimallin WC

Palkitsin itseni todella maukkaalla lounaalla The Emperor ravitsemusliikkeen kattoterassilla Madurain kattomaisemaa ihailleen. Tällä kertaa maisemaan oli ilmestynyt myös Sri Meenakshi temppelin, tuon Madurain ykkösnähtävyyden, tornit. Totesin että intiassa hyvissä ravintoloissa on huono chai, joten otin suunnan temppeliä kohti vakaalla aikomuksella että juon kupin chaita kadulla jos aikataulu sallii.

Minulla oli vain tunti aikaa ottaa valokuvat ennen auringonlaskua.

En kuitenkaan ehtinyt kauas kohti temppeliä, kun kuulin selkäni takaa "Bonjour, como ca va?". Mitä ihmettä? Olenko ranskalainen? En ollut, Mohammed vain luuli minua sellaiseksi. Hänellä oli tietty oma lehmä ojassa, hän oli ranskan kielen proffa ja halusi treenata natiivin kanssa. Huti meni, mutta journalistilookkini teki vaikutuksen ja hän pyysi ottamaan itsestään valokuvan. Journalistit maailmallahan on kaikki rillipäisiä parransänkimiehiä, halvoissa tennareissaan, beigeissä shortseissaan ja halvan kauluspaidan rintataskussa vaihtolinssi ja elämää nähnyt kameralaukku olalla. Tällä lookilla ja etenkin National Geographic laukulla olenkin tällä reissulla jo monesti saanut vakuutella etten oikeasti ole journalisti.

Ranskan proffa Mohammed

Temppeli löytyi ja valokuvat otettuani joku hännystelijä tuli siihen ehdottelemaan temppelikierrosta kovaan rahaan. Vinkkasi myös viereisen turistikaupan katolla olevan hyvät näkymät temppelille, tottakai nappasin syötin ja lähdin katolle. Ei se näkymä mikään hieno ollut ja paluumatkalla hännystelijän kaveri tai siskonkaimankäly turistikaupasta rupesi tosissaan myymään kalliita patsaita ja koruja. Hintaluokka oli jo sadoissa ja jopa tuhansissa euroissa. Sparrauksen vuoksi teeskentelin kiinnostunutta ja kyselin toimituksesta yms. Tilauskirjasta näkyi että mm. ranskaan, itävaltaan ja sveitsiin oli myyty ja postitettu puisia veistoksia.

Kuka haluaa tuliaiseksi metrin korkean Ganesh patsaan?

Temppelin länsiportti

Nalarikinlaa?

Lähdin tietysti erikautta temppeliltä hotellia kohti.

Matkalla kysyin teknosuutarilta saisinko jo uudestaan reistailevan kännykän taas fiksattua. Mumbain fiksistä olikin jo aikaa enkä vielä halunnut ostaa 800 rupian (15eur) kiinalaista dual-SIM älypuhelinta ilman takuuta. Joten siis luuri teknosuutarille käteen ja kyselemään. Siinä oli nuoria nörttimiehiä useampiakin ja heitettiin pari tuntia rentoa läppää maailman menosta samalla kun suutari yritti galaksia fiksata, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sain käyntikortit ja uusia facebook ystäviä sekä Tamil oppitunnin. Nyt osaan sanoa Tamiliksi: kiitos, ole hyvä, mikä sinun nimesi on, paljonko maksaa, se maksaa liikaa, olet idiootti, miten voit ja voin hyvin.

Yhden miehen isäkin soitti pojalleen siinä keskustellessamme. Hän yllättäen halusi puhua mun kanssa. No, puhuin miehen luuriin koko Tamilin sanavarastoni ja paljon suomea kaupan päälle. Minä kun olen reilu jätkä.

Paluumatkalla pyörähdyin hukkaan ja olin unohtanut hotellin nimenkin. Onneksi Madurain koko äksöni on temppelin ja rautatieaseman välisellä n. kilometrin alueella, niin löysin loppujen lopuksi helposti takaisin kunhan vain ymmärsin pysähtyä katselemaan maamerkkejä ympärilläni.