Kolistellen kiskoilla Kolkataan

Coromandel Express...

...oli tällä kertaa junan nimi.

Taas meni seittemänkymppiä riksaan aamulla kun vähän laiskasti tingin. Juna löytyi helposti, sain alapunkan käytävältä. Ekaksi ajattelin että se on huonoin mahdollinen, mutta se osoittautui oikein hyväksi punkaksi, toisella puolella ikkunan takana Intia vilisee ja toisella puolella verho pitää käytävän ja toiset matkustajat poissa yksityisestä n. 60x100x180cm tilastani. Rinkan heitin punkan alle ja kameralaukun nostin sänkyyni ja vaijerilukolla kiinni portaisiin.

Elmon meditointipunkka

Joku mummo kantoi laiturilla kahta raskasta laukkua käsissään ja yhtä päänsä päällä. Olipa ainakin tasapainossa. Jalaton mies "istui" rullavadin päällä ja kerjäsi samalla kun työnteli itseään laiturilla eteenpäin. Suureksi ihmetyksekseni joka toinen inkkari heitti sille lantin.

Alkumatkasta ruuan myyjiä oli paljon, aamupalasta ei kuitenkaan ollut kauaa, joten nukahdin näkemään juna-aiheisia miellyttäviä unia. Jossain vaiheessa heräsin, luin kirjaa ja kävin asemalla ulkona lämmittelemässä. Ilmastoitu luokka on kylmä, mutta suhteellisen siisti. Sitten kun mulla tuli nälkä neljän maissa, niin ei näkynyt myyjiä enää. Ainoastaan illallistilauksen ottaja liikkui käytävällä, onneksi en missannut. Illallista odotellessa nälissäni haaveilin intin tuplamunkkikahveista. Njam.. Illallinen viimein tulikin sitten iltaysiltä ja tilasin vielä aamupalat samoin tein. Ei se kysynyt edes rahaa vielä tässä vaiheessa, mikä suuresti kummastutti. Kysyi kuitenkin sitten aamulla.

Käytävät ja tilat siivottiin kahdesti illalla ja kerran vielä aamulla. Joku oficiaalimpi virkailija valitsi sitten randomina (joo just) mut täyttämään palautelomakkeen. Näin jälkikäteen mietittynä annoin wc-tilojen puhtaudelle liian hyvät pisteet. Mutta ei ne sietämättömätkään olleet. Koko matka Chennaista Kolkataan kesti siis sen 27h. Inkkarit oli melko indifferent länkkärin läsnäololle, kattoivat kummissaan mutteivät alkaneet juttusille, kuten venäjällä olisi takuuvarmasti käynyt. En mäkään ollut juttutuulella, vaan kirjoittelin ajatuksiani muistivihkoon, kun taas kerran olin saanut avattua tien ajatuksiini. Pitäisi kai ajaa junalla edestakaisin, vaihtuva maisema inspiroi ja saa tajunnanvirran liikkeelle. Parhaat kokemukset onkin Afrikasta pitkällä päiväsiirtymällä ja Mongolian 9pv Gobi-safarilla. Ja nyt taas pitkällä junamatkalla.

Näin se kirja valmistuu pienissä pätkissä.

Kalakalakutta ei oo ei oo oo

Kaikki varmaan muistaa taksikuskin Kalkutasta - tuon ysäripoppihitin.

Se soi päässäni koko matkan kun ajoin pre-paid taksilla törkeään 120 rupian hintaan Howrah:n rautatieasemalta New Marketin viereen The Oberoi Grand Hotelliin. Tämän hotellin valitsin kahdella perusteella. 1) Se oli Tripadvisorin rankingin ykkönen Kalkutan hotelleista 2) Sain expedialta hyvän diilin 194 USD/yö (10000INR/yö), mikä onkin suuri shokki kun tähän asti majoitukseen on mennyt maks tonni yössä. Kerranhan sitä pitää elämässään nauttia viiden tähden hotellista. Ne kun ovat on täälläpäin edukkaampia kuin esim. kotimaassa. Norjassakin jo perushotellin saaminen alle sadan euron / yö on työn ja tuskan takana. Palvelu pelaa ja hotellin politiikkaan kuuluu että yksittäisiä henkilöitä ei tipata vaan sitten lähtiessä voi suljetussa kirjekuoressa osoittaa kiitollisuutensa hotellin henkilökunnalle. On se vähän kulttuurishokki. Ravintolaan ei ole asiaa t-paidassa ja shortseissa, kassakaapissakin oli samettityyny koruilleni. Laitoin ipodin samettityynylle, muita koruja minulla ei ole mukana.

Viiden tähden unet

Toimistoni

Puhtaat pyykit tulee puukoriin viikattuna, päällä pari ruusun terälehteä.

Kaikki oheispalvelut on myös hinnoiteltu kovaksi, yhden paidan pesettäminen maksaa 200 rupiaa. Vastaavalla summalla sain esim. Maduraissa kaikki pyykit pesetettyä ja vaihtorahaakin. Wifi ja internet on myös varsin suolaisesta lisämaksusta 1500 INR/24h saatavilla, joten olenkin käyttänyt mobiilinettiä. Se onkin ollut reissun parhaimpia investointeja. Maksoin Mumbaissa 1500 rupiaa "unlimited" data paketista. Oikeasti se ei ole unlimited vaan 3000MB saa ladata kuukauden aikana. Vielä on muutama sata megaa jäljellä ja viikon päivät.

Intian juniin on tosi vaikea saada pikaisesti lippuja, joten olenkin joutunut reissufilosofian vastaisesti suunnittelemaan jo pidemmälle menemisiäni. Ei siinä mitään pahaa, pari uuttakin kohdetta tulee listalle juurikin logistiikan vuoksi. Niistä sitten enemmän kun siellä olen. Herää lisää vastaamattomia kysymyksiä; jos kaikki junat on täynnä viikoiksi eteenpäin, miksi ei kapasiteettia nosteta? Lisää vaunuja vain kiinni juniin ja lisää vuoroja.

Nyt huonepalvelun tuomaa Rogan Josh lammasta naamariin ja jälkkäriksi kuppi Darjeeling teetä.

Kyllä elämä on hienoa kun ei (enää) tunne syyllisyyttä hyväosaisuudestaan.