Päivä Mysoressa

Korruptio on pahasta

Palolemin lähimmältä bussipysäkiltä Canconasta löydettiin Mysoren bussi helposti. Maksettiin lipunmyyjälle asiaankuuluva lipunhinta 525 rupiaa ja bussin nytkähtäessä liikkeelle sanoin privet bussin toiseksi ainoille valkonaamoille ja rupesin nukkumaan. Sitten heräsin kun company man eli bussiyhtiön edustaja tuli tarkastamaan liput. Tuiman näköinen kaveri viikseineen ja ruskeine uniformuineen. Tottakai heti mun edessä istuvalla tyypillä ei ollut täysihintaista lippua, hän oli lipunmyyjän kaveri tai jotain. Nokkelana miehenä hän tietysti yritti tarjota lahjusta tai välirahaa yhtiön miehelle. Siitä se vasta ilo irtosi. Yhtiön mies oli selvästikin kovamoraalinen jätkä. Toisinsanoen lahjomaton. Alkoi sen verran moraalisaarnaa pitämään sekä liputtomalle miehelle että lipunmyyjälle, jota tönittiin jo pois siitä sotkemasta asioita. Välillä soitettiin puheluita pääkonttoriin. Luulin jo että lipunmyyjä että liputon jätkä lentää busissta pihalle ja minäkin, sen verran tuimasti yhtiön mies katsoi minua silmiin ja osoitti etusormellaan. Ajatuskuplassa näin jo sanat "sinä olet seuraava, maitopoika!". Loppu hyvin kaikki hyvin ja yhtiön mies ja liputon pääsivät sopimukseen ja olivat kädet toistensa olalla bussin viimeisellä rivillä juttelemassa iloisesti.

"Ethän tee toiste, ethän.."

Karma on hyvästä

Lounari ja pallontallaajat yhteen kovaan ääneen varoittelevat intian reppureissaajia kaikenlaisten hustlaajien tarttumista mukaan, etenkin jos on vasta tullut kaupunkiin. Ne kun ottavat komission kun vievät veljenpoikansa ravintolaan syömään jne. Koska luonteeseeni kuuluu että en usko ellen itse kokeile, tästä dilemmasta ei ole kuin yksi tie ulos.

Siispä meitä vasta kaupunkiin aamuseiskalta rantautuneita väsyneitä matkaajia ystävällisesti jututtamaan tullut Ali otettiin koekaniiniksi. Ali vain käveli meidän kanssa ja jutteli eikä ollenkaan yrittänyt myydä mitään palveluita eikä tuotteita. Kysyttiinkin josko Ali haluaa rahaa opas palveluistaan, mutta Ali halusi vain auttaa matkailijoita hädässä hyvän karman saamiseksi, olihan kaupungissa sentään viime viikonloppuisten Shiva-festivaalien jälkimainingit. Mysoren kaupungissa on kolme päänähtävyyttä kiertolaisille: palatsi, bazaari ja Chamundi kukkulan hindutemppeli.

Ensin Ali vaan käveli meidän seurana pankille, jossa lounarin viimeisen editoinnin aikoihin oli ollut turistiopas. Ali varoitteli, ettei siellä enää ole mitään, mutta tämähän on oppikirjan vanhin huijaus, joten käveltiin sinne asti toteamaan, että ehkä tällä kaverilla onkin puhtaat jauhot pussissa. Sitten Ali vei meidät bazaarille, juotiin kupit chaita eli intialaista maitomausteteetä ja jatkettiin jonnekin sivukujalle ja mietin jo että nytköhän loppuu elmon valokuvaus tähän jos meidät rullataan ja pitää nakuna kävellä takaisin bussiasemalle anomaan isoa rinkkaa säilytyksestä ilman kuittia takaisin. Vaan ei, Ali vei meidät ystävällisesti jonkin merkkaamattoman asuinrakennuksen kakkoskerrokseen, jossa istui rappukäytävän aulatilassa lattialla kymmenkunta inkkaria käärimässä tupakkaa paikallisista lehdistä. Yks kaveri käärii n. kolmesataa tupakkaa päivässä ja 25 tupakan aski myytiin 20 rupialla. Siitä voi laskea päivän ja kuukauden myynnin ja arvioida käärijän palkkaa.

Seuraavaksi ohjelmassa oli huonekalutehdas, jossa viitisen puuseppää nikkaroi ornamentoituja huonekaluja. Toinen kaveri oli tehnyt puoltoista metristä elefanttia puoli vuotta. Aika simppeliä toi ornamentointi. Pöydän kannessa tai elefantissa on kaiverrettu kolo, johon pitää löytää oikeannäköinen muovinkappale. Sitten kun kaikki palapelin palat ovat löytyyneet, niin ne numeroidaan ja pussitetaan ja aletaan kiinnittämään liimalla. Etsittiin myös insentti ja öljytehdasta bazaarin kätköistä. Virallisimman näköisestä pajasta heitettiin meidän fiksari Ali pihalle. Me kyllä oltaisiin oltu erittäin tervetulleita - ilman Alia. Näköjään kaikki ei halua epämääräisten fiksereiden tuovan länkkäreitä putiikkiinsa. No ei mitään, Ali löysi meille jonkun muslimi öljy- ja insenttimiehen, joka heitti meille putiikkinsa takahuoneessa suomeksi kirjoitetut infotaulut käteen. Joogaoppilaat ovat olleet asialla kääntämässä. Kaikkihan täälläpäin joogaavat, sekä muslimimies että Ali. Saatiin kiusallinen tilanne aikaiseksi, kun sanottiin muslimimiehelle ensin kiertäen, sitten suoraan ettei oikeastaan olla ostamassa mitään. Ei hänkään ollut myymässä mitään vaan Ali oli sanonut hänelle että me tarvitsemme/haluamme infoa. Siinä sitten luimuiltiin ja mietittiin että mitenkä kohteliainta olisi poistua. Lopputuleman taidettiin vaan kiittää infosta ja häipyä.

Kyseltiin Alilta kyytiä sinne Chamundi kukkulalle, jossa ne Shiva-festivaalien jälkimainingit piti oleman. Ei hätää, Ali fiksaa, Alilla on kaveri joka ajaa riksaa. Jäätiin odottamaan kadun kulmaan ja eiköhän sieltä kohta tule keltainen riksa - hymyilevä Ali ratissa. Oli "ystävältään" lainannut riksaa. No ei siin mitn. Sovittiin hinnaksi 600 rupiaa ja Ali odottelee kukkulan päällä kun me käymme temppelillä. Matkalla pääsimme molemmat vuorollamme tuon keltaisen riksan/tuktukin/invamopon rattiin ja heitimme samat vitsit kuinka jäämme Intiaan riksakuskeiksi. Ja pah! Minä ainakin perustaisin riksakartellin kuin suomessa ikään ja olisin kohta miljonääri.

Tungettiin tuhannen hindun kanssa sisään temppeliin uhrilahjoinemme (100 INR) eikä oikein tiedetty mitä tehdä, joten käveltiin systeemi läpi ja naureskeltiin kuinka koko kukkulan toiseksi ainoat länkkärit olivat rikkomassa kookoksia yms. täydellinen immersio festivaaliin. Me suomalaiset sentään osaamme vielä pitää kohteliaan etäisyyden.

Paluumatkalla käytiin vielä moikkaamassa Shivan härkää Nandia ja sitten bussiaseman kautta Alin suosittelemaan hotelliin, jossa sentään saatiin itse tingattua hinta tonniin.

Aiemmin sopimamme hinta ei Alia enää mielllyttänyt ja väsyneinä annoimme 800 karmaa, jotta päästäisiin Alista viimein eroon.