Goa - osa 3

Hukka perii

Nimittäin nestehukka.

Ekat pari päivää oli vähän voimaton olo, mutta ruokahalu oli normaali. Seuraavana päivänä oli jo parempi ja olo oli 95% iskukunnossa. Sitä seuraavana ei sitten maistunut ruoka ollenkaan ja vähän väkisin piti saada kalakeitto alas. Elimistö vaatii nestettä ja suolaa, mutta kun ei ole nälkä eikä jano, niin ei saa upotettua edes puoliväkisin tarpeeksi tavaraa. Yöllä heräsin ja ah niin ihana ja kaivattu terve janon tunne. Ei muuta kuin lientä koneeseen. Näkyvin ruokavalion muutos ekoista päivistä esim. heikkoon päivään on että en juonut normaaliin tapaani pirtelöitä, lasseja ja tuoretta appelsiinimehua vaan vettä ja kokista. Ei näköjään riitä, täytyy palata herkuttelulinjalle. Vaan haitanneeko tuo herkkusuuta.

Täytynee opiskella herkän ihmiskoneen prosessien toimintaa ettei näin lipsahtaisi heikkouden puolelle epähuomiossa.

Naisten päivä

On nää aika sankareita täällä biitsillä. Parin venäläisnaisen läsnäolon kunniaksi baarimikko löysi kunnon aamupalamusaa, hindi klassikko Jimi ja neukkuklassikko Rasputin miksattu yhteen todella mallikkaasti. Rupes itelläki diskojalka jytään. Siinä kyllä omeletti uppoaa tahdikkaasti naamariin.

Uusia tuttuja, uusia paikkoja

Samassa rantabaarissa kun käy joka päivä, niin väkisinkin tulee tuttuja. Esim. tässä meidän uudessa majoituspaikassa Tina Beach Resortissa (1300 rupiaa/yö) tavattiin suomalais-australialainen pari. Nyt on sitten ehkä kahvipaikka Perthissäkin. Aika näyttää kuinka tällaiset lyhyet tuttavuudet säilyy hengissä. Huomenna muutetaan majapaikka etelämmäksi Palolem beachille, mikä on enemmän bilepaikka. Tämän siitä saa kun matkustaa nuoren suomalaisen poikamiehen kanssa. Noh, eiköhän vanhakin koira jaksa vielä heilua. Setämies ainakin jaksais.

Sekalaisia havaintoja

Tien varrella kaksi vierekkäistä puuta oli täynnä lepakoita. Puiden katveessa oli bat's bar tai vastaava ravintola. Milläköhän ne bätit sinne puuhun on saatu houkuteltua.
Eilen kaksi intialaista sovittelivat nyrkkejä toistensa naamaan keskellä kylän pääkadun ainoaa risteystä. Näköjään rauhallinenkin luonne joskus loppuu kesken.