Tee Tata Munnarissa

Uskotko tata?

Munnarissa viljelty tee, Cannandeivan tjsp., on Intian toiseksi tuotetuin tee, heti Assam teen jälkeen. Länkkäreiden tuntema Darjeeling on kaukana listalla. Teepensaan elinikä on sata vuotta ja vain ylimmät, vaalean vihreät tuoreimmat lehdet saksitaan pussiin ja prosessoitavaksi. Yksi pensas tuo satoa n. viikon välein ja teeplantaasit onkin suuri työllistäjä. Työläiset on suurimmaksi osaksi naisia ja tehokas työaika on kuusi tuntia päivässä, jokaisella on päiväkohtainen kiintiö 25..40kg (lähteestä riippuen), josta saa 164...250 rupiaa palkkaa. Kiintiön ylittävistä kiloista maksetaan yksi rupia per kilo. Suurin osa alueen teeplantaaseista on Tata Groupin omistamia ja yhtiön työntekijät saavat ilmaisen majoituksen, terveydenhuollon ja lapsille peruskoulutuksen. Työntekijän palkasta menee ruokaan ja luksusturhakkeisiin se mikä ei mene säästöön.

Tata Group on Intian suurin yritysrypäs (engl. conglomerate), joka tuottaa ja myy kaikkea teestä autoihin ja erikoiskahveihin. Minne intiassa menetkin, niin vastaan tulee Tata sitä ja Tata tätä. Hyvänä verrokkina voisin käyttää Etelä-Korean Samsungia tai Hyundaita. Miksi Intian elintaso ei ole kuitenkaan E-Korean tasolla? Miksi kyvykäs Intia on köyhä? Vaikka infrastruktuuri on kunnossa, tiet, rautatiet ja internet on rakennettu. Kansa on yritteliästä ja koulut käyneet intialaiset ovat älykkäitä. Kuitenkin maa on yksi maailman köyhimpiä. Enkä puhu tilastollisesta bruttokansantuoteköyhyydestä vaan aidosta köyhyydestä; ihmiset asuvat kaduilla ja slummeissa ja tekevät kirjaimellisesti paskaduuneja. Paskaduunit täälläpäin eivät ole Mäkkärin kassalla tai L&T siivoojana oleminen, ehei velikullat, intiassa paskaduunilaiset asuvat kaatopaikalla tonkien roskasta ja paskasta jotain kierrätettävää. Miksi asiat eivät ole paremmin?

En ymmärrä, eikä sitä minulle osannut selittää edes Shiva. Shiva on hindujumalan mukaan nimetty tuktuk kuski joka oli pari vuotta sitten saanut säästettyä uuden tuktukin hinnan 2lakh (kolme tuhatta euroa) ja ryhtynyt pikaisen käteisen toivossa taksiyrittäjäksi. Juurikin Shivalta olin varannut kiertoajelun Munnarin kukkuloille ja teeplantaaseille. Näillä sightseeingeillä tuntuu kuuluvan pakettiin hyvän tipin toivossa että turisti päästetään hetkeksi tuktukin rattiin. Näin kävi Mysoressa ja näin kävi Munnarissa. Konkarina ajelin rauhassa jopa useita kilometrejä mutkaista vuoristotietä. Mikäs siinä, mutta kyllä se haaleanvanhanpunainen Enfield olis vaan enemmän mun makuun.

Mene ja tiedä ehkä vielä tän matkan aikana saan järkättyä vuokraenskan alle.

Ratakiskot polttaa

Mulla kauas menolippu ooooo'oon....

Niin toivoisin laulavani, mutta sen verran vaikeaa tuntuu olevan intialaisen rautatien matkalippujen osto netissä. Kahteen eri instanssiin pitää tehdä tunnukset ja todentaa henkilöllisyys passikopiolla. Siinä pitäisi olla kaikki. Toisille onkin, Tropico sai Kochissa omat lippunsa hoidettua 15 minuutissa, mulla ei ole onnistunut vieläkään monen päivän yrityksistä huolimatta. Kokeilin soittaa online matkatoimiston palvelunumeroon josta äänite kehoitti minua soittamaan suoraan intian rautateiden palvelunumeroon, joka ei jostain syystä toiminut ollenkaan. No, otan riskin ja vietän kuusi tuntia jälleen bussissa matkaten juna-asemalle, josta toivon saavani liput haluamaani junaan. Jos en saa, niin sitten täytyy junailla itsensä seuraavaan kohteeseeni kiertoteitä. Kauas on pitkä matka ja niinpäin pois.

Vielä en tiedä missä vietän ensi yön.

Kielitaidot on

Intialaisia kasvoja tuntuu olevan muutama perustyyppi jotka toistuvat.

Kaikki mitä nämä perustyypit suustaan päästävät ei kuitenkaan ole aina hindiä, näillä on myös pienempiä kieliä kuten Munnarissa puhuttava Malayalam tai viereisen läänin Tamil. Niin sitä vaan erehtyy aikuinenkin. Kaikki tosin mun korvaan kuulostaa lapsena puhutulta siansaksalta, jota puhuttiin kun ei vielä kunnolla osattu edes enkkua.

Asiasta puunhaaraan, enkkua tulikin päivitettyä tänään kahteenkin otteeseen. Olihan mahtava tunne tulla pitkästä aikaa ymmärretyksi ilman että täytyy aktiivisesti yksinkertaistaa englantiani tai selittää kaikki kuuteen kertaan. Kiitokset amerrriccalainen USA-vihaaja Alfred*) ja matkaileva hollantilainen Wim*) juttuseurasta jos ootte kuulolla.

Elmon kolme kuvaa projekti Picasssa -> linkki <- Three photos a day project

*) Nimi muutettu