Siirtomaaherran elämää
Lodgessa ei ole ketään muita asiakkaita.
Kyseltiin vähän tiikerisafareita, mutta läheisin luonnonpuisto on kiinni maaliskuussa joten safarijeepit saa ajella vain suurta läpikulkutietä. Olis pitäny selvittää etukäteen paremmin. Tuli vähän hukkareissu tänne hevonkuuseen, mutta mikäs siinä. Ihan hyvä palvelu täällä kuitenkin on, meitä on kaks suomalaista turistia ja henkilökuntaa on kuusi näkyvää plus taustajoukot keittiössä yms. Kaikki nousee aina seisomaan kun me herrat kävellään ohi. Varmaan huhu kulkee että reservin kessut on liikekannalla intiassa. Todennäköisesti emme jää kummitushotelliin toiseksi yöksi vaan lähdemme autuaampia tiikerinmetsästysmaita kohti. Ensin kuitenkin kävely temppelille. Thirunellyn temppeli on ikivanha hindutemppeli, jonne ei ole ei-hinduilla asiaa. Siispä kierrettiin vain rakennusta kuin kissa kuumaa puuroa ja kuvattiin sitä vähän joka kulmalta.
Poijjaat pelasi krikettiä kun tultiin temppeliltä takaisin. Se kriketti on vähän niinkuin pesäpalloa, mutta hassummalla mailalla. Kriketti onkin oiva väline selvittää kahden ydinasevaltion välejä, niin ei tartte koko maailman kärsiä jos inkkarit ja pakit nukettais toisensa seuraaviin elämiin.
Jotain hyötyä urheilustakin.
Päiväbudjetti
Kaikkia tietysti kiinnostaa onko Intia kallis maa.
On se. Varsinkin kalpeanaamoille. Menneiden reissujen vastaisesti, en ole pitänyt tarkkaa kirjanpitoa menoista. Tiedän kuitenkin paljonko rahaa on kokonaisuudessaan mennyt intiassa ja montako päivää olen täällä ollut. Näistä numeroista helposti huomataan, että päivässä on mennyt rahaa piirun verran vajaa kaks tonnia (28eur). Tämä sisältää siis majoituksen, matkailun, ruuat yms. Toisin sanoen kaiken paitsi lennot maahan.
Vielä on reissubudjettia jäljellä. Huraa!
No comments:
Post a Comment