Varanasi - osa 2

Aamunnousun veneretki

Hotellin pensselisetä oli saanut meille myytyä eilisiltana kaks veneajelua. Siispä kello soimaan ennen kukonlaulua ja 5:30 aulaan ja kävelemään kohti laituria, jossa meidän vanha tuttu 18-vuotias Rabu soutajamme jo odottikin. Aamun veneretkestä ei oikein mitään uutta infoa irronnut, hienompia valokuvia kyllä sain. Veneajelun jälkeen mentiin hotellille parin tunnin aamu-unille ja sitten toisen veneretkellä olleen saksalaisen miehen, Tobiaksen, kanssa otettiin riksa keskustan pelipaikoilla, vakaana aikomuksena kävellä koko matka jokirannan ghatteja pitkin takaisin hotellille.

Aurinko nousee Gangesin takaa

Kelluva kukkakauppa

Käytiin vielä kävellen siinä suurimmalla polttoghatilla ja joku paikan työntekijä nappasi meidät huostaansa ja vei paremmalle näköalapaikalle kertomaan polttohautauksesta. Monet kaverin kertomista faktoista olivat ristiriitaisia Rabun kertomista jutuista, polttohautauksen hintakin oli nyt kymmenkertainen (50 000 rupiaa) ja myöskin ketä poltetaan, upotetaan tai jätetään kellumaan Ganges jokeen. Mene ja tiedä. Kai se oikeampi totuus tuli tämän kaverin suusta, mutta hyviä tarinankertojiahan nämä kaikki on tippien toivossa. Pari kertaa tuli savut silmille ja kyllä sieltä oli tuntevinaan palavan lihan hajun, vaikka jalopuuta piti olla käytettävän sen verran, että ei haiskahda. Uusi tuli sytytetään aina perheen vanhimman, seremoniaa varten kaljuksi ajetun, pojan toimesta ja aina jalkopäästä, Shiva jumalan ikuisesta tulesta. Käärinliinoissa ei ole taskuja ja päällysvaatteina toimiva miesten asuste ja naisten punainen sari, otetaan pois polttohenkilökunnan toimesta ja myöhemmin tutkitaan taskut rahan ja arvo-esineiden toivossa. Myös tuhkat polttohenkilökunta huuhtoo Gangesissa kultaesineiden toivossa. Perheen vanhin poika heittää palamattomat isot luut Gangesiin, sammuttaa tulen viidellä ämpärillisellä Gangesin vettä ja kävelee pois taakseen katsomatta. Näin sielu pääsee Nirvanaan ja maallisen ruumiin jäänteet jatkaa elon kiertokulkua Gangesissa.

Pisti kyllä miettimään elämää ja kuolemaa.

Maallinen peseytyminen Ganges-uinnin jälkeen

Paskakakkukauppa.

Sitten siinä lähtöä kun tehtiin polttoghatin näköalapaikalta niin portaikossa istunut langanlaiha kerjäläismummo istutti meidät yksi kerrallaan lattiaan ja antoi siunauksensa. Meidän piti ajatella etu ja sukunimeämme ja mummo hoki jotain mantraa samalla kun antoi kymmenen sekunnin päänahkahieronnan. Sitten temppelimiehen kanssa tuli puheeksi ne tipit/lahjukset/polttopuiden hinnan tukeminen. Jätimme mielestämme kunnon tipit eli satkun mieheen (yhden polttopuukilon hinta aiempien puheiden mukaan), mutta kaveri alkoikin inttämään kolmea tonnia. Mitä hittoa, eikö ahneudella ole rajaa?

Ei ole. Ainakaan intiassa.

Pyhä mies

Vähemmän pyhä mies

Loppuilta vain hengailtiin Tropicon ja Tobiaksen kanssa, käytiin syömässä ja ensin saatettiin Tobias tuktukille joka lähti rautatieasemaa kohti ja parin tunnin päästä saatan Tropicon tuktukille joka lähtee rautatieasemaa kohti. Tropico lähtee Nepaliin Mount Everestiä valloittamaan, minä jatkan tiikerijahtiin.

Turistit Tobias ja Tropico

Kadonnut vuonna 1986 - vieläkin etsitään