Khajuraho ja safarin talousarvio

Ei ole ilmaisia illallisia edes Khajuraho:ssa

Vai onko sittenkin?

Lounarissa eli Lonely Planet matkaoppaassa Zen Hotellia oli kehuttu matkaajien kohtauspisteeksi. Otin sieltä huoneen 500 INR/yö ja ylläripylläri, olen taas ainoa asiakas. Syömäni tukevan lounaan jälkeen aikoivat tarjota minulle illallisen "Shiva juhlan" kunniaksi. Ja paskanmarjat. Kyllä tässä on joku koira haudattuna.

Kilpailu hotellin asiakkaista tuntuu olevan täällä kovaa näin kesäkaudella, kun neljänkymmenen paremmalla puolella olevat lämpötilat eivät enää houkuttele kuin rohkeimmat turistit kaupunkiin. Käveleskellessäni nimittäin Hotel Royal Chandelan mies kysyi missä asun nyt ja haluanko halvemman huoneen. No, kävin tsekkaamassa 300 INR/yö huoneen ja ihan samalta se näytti kuin tämä mistä maksan 500 INR/yö. Siellä tosin ei ole wifi optiota, vaan pitää käyttää salaa naapurikahvilan wifiä, salasanat saa kuulemma kun käy kerran siellä kahvilla :)

Puussa linnut ja taivaalla linnunrata

Täällä kaupungilla on todella paljon lapsia pyydystämässä turisteja kuka minnekin. Royal Chandelalta lähti joku nuoriherra viemään mua pankkiautomaatille sillä verukkeella että haluaa treenata englantia kanssani. Sanoin että tervetuloa, mutta aion laskuttaa satasen tunnilta tästä kävelystä. Juttelimme mukavia ja tämä n. 12 vuotias poika osasikin yllättävän hyvin englantia ja kyseli tatuoinnistani ja esitteli omansa. Vasemmassa hauiksessaan hänellä oli nimensä japaniksi ja oikeassa englanniksi. Nostin rahaa ja kävelimme takaisin ja passitin poitsun takaisin hotelliinsa siksi aikaa kun minä menin naapurikahvilaan wifikahville. Aurinko laski ja yritin pimeyden turvin luikkia takaisin omaan hotelliini sille ilmaiselle illalliselle. No, poitsu oli jäänyt kytikselle enkä ehtinyt kuin muutaman askeleen kun se tuli jo vaatimaan mua Royal Chandela hotellille, siellä kun kaivattiin jo mua ja passiani tekemään check-in muodollisuuksia. Mitä ihmettä? En minä vielä ole lupautunut mihinkään.. Passitin poitsun takaisin ja innostuneena kyselin kahdelta oman hotellini naapurilta hintaa. Neljää sataa pyysivät plus satku lisää jos aion käyttää wifiä.

No, illalliselle viimein tullessani ei tarvinnut kauaa kasvis thali lautaselta lapioida ruokaa naamariin kun se haudattu koira löytyi. Paikan omistaja, gurupartainen mies, tuli myymään mulle oppaan Khajurahon päänähtävyydelle eli temppelille, jossa on kuulopuheiden ja googlen mukaan vielä Oslon Vigelandsparkeniakin eroottisempia kiviveistoksia. Lupauduin sellaisen varata sillä ehdolla, että kaveri osaa HYVÄÄ englantia. Ei oikein kiinnosta Bandhavgarh:n vesiputousretken tasoiset oppaat enää edes ilmaiseksi. Paljastin myös olevani kaupungissa muutaman päivän ja saaneeni parempia hintatarjouksia naapureilta. Tulivat hinnassa alas myös 400 INR/yö jos jatkan heillä, mutta wifi olis vieläkin 50 tunti, eikä mahdollisuutta ottaa videopuheluja itäeurooppaan keskellä yötä. Helppo valinta. Ilmaisen illallisen aikana gurupartainen mies ja nuorempi omistaja/työntekijä juttelivat mukavia niinkuin ammattimyyjät tekevät ja tarjosivat vielä kasvisthalin päälle paukun intialaista rommia ja pyysivät kirjoittamaan hyvää palautetta nettimatkailijoiden Tripadvisoriin.

Rommi ei ollut pahaa, mutta Zen Hotellissa on tuntihinnalla wifi, joka ehti juuri katketa ennenkuin ehdin blogin päivityksestä siirtyä Tripadvisoriin ;)

Intian puhelinyhtiöitä..

..on mahdoton saada asiakaspalvelusta kiinni.

Puhelinnumerossa on ainoastaan valikko, jossa mikään polku ei vie ihmisen kanssa puhumaan. Ekan kuukauden se toimi kuin unelma. Sitten meni 3G datapaketti umpeen. Sitä olen yrittänyt ladata netissä (ei onnistu ulkomaisella luottokortilla) minä sekä intialainen ystäväni (joku tekninen syy) täysin tuloksetta. Monta kertaa olen katukioskilla yrittänyt ladata sitä ja ostin raaputuskortinkin kympillä kokeeksi. Ei onnistunut. Tiikeriresortilla myös Avinash yritti ladata sitä netissä. Ei onnistunut. Todella ihme juttu, koska SIM-kortin ostaminen, aktivointi ja ensimmäinen lataus sujui täysin mallikelpoisesti.

Ja sitten kun löytää sen oikean kaverin, kuten kerran Kochissa ja nyt taas Khajurahossa, niin ainakin puheajan lataus onnistui, vaikkei 3G datapakettia olekaan. Onpahan ainakin hätänetti "kalliilla" veloituksella ja tekstarit kulkee kotiukrainan ja intian välillä.

Kännykkä- ja junapalvelut toimivat intiassa todella mainiosti. Kunhan ensin olet käyttänyt PÄIVIÄ opiskellaksesi kuinka saat sitten ostettua niitä mainioita palveluita. Vain intialaiset voi saada aikaan tällaisen systeemin. Ei käy kateeksi suomalaisia projektipäälliköitä joiden projektit on ulkoistettu intiaan.

Tiikerit Intiassa vrt. Leijonat Afrikassa

Huvin ja urheilun vuoksi tein pienen hintavertailun safareistani.

Eka Afrikan safarini oli v. 2007 Keniaan ja Tansaniaan, se kesti 14pv ja majoitus oli enimmäkseen teltoissa, pl. kaksi tai kolme hotelliyötä. Joka päivälle oli lukuisasti siirtymää, ohjelmaa ja retkiä. Savannia vedettiin pitkin ja poikin ja eläimiä nähtiin valtaisat määrät. Ilman lentoja koko lysti käteiskulutuksineen kustansi 193 EUR / päivä. Matka oli kanadalaisen GAP Adventures:n järjestämä pakettisafari, joka oli ostettu Kilroylta lentoineen ja hotelleineen. Ajoneuvona oli 7 hengen Toyota Hiace, joka jaettiin muiden pakettimatkalaisten kanssa.

Toka Afrikan safarini oli v. 2008 Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan, se kesti 21pv ja majoitus oli enimmäkseen teltoissa, pl. kolme tai neljä hotelliyötä. Joka päivälle oli lukuisasti siirtymää, ohjelmaa ja retkiä. Eläimiä nähtiin paljon, ei kuitenkaan samoja määriä kuin ekalla safarilla. Ilman lentoja koko lysti käteiskulutuksineen kustansi 126 EUR / päivä. Puolet ajasta oltiin omatoimisesti Kapkaupungissa ja toinen oli kanadalaisen GAP Adventures:n järjestämä pakettisafari. Pakettisafari oltiin itse ostettu netistä, norjalaiselta matkatoimistolta ostettiin lennot ja Kapkaupungin hotelli. Ajoneuvona oli 18 hengen safari truck, joka jaettiin muiden pakettimatkalaisten kanssa.

Kolmas safarini oli v. 2010 oli Mongolian Gobiin, se kesti 9pv ja majoitus oli teltoissa pl. 2 yötä hostellissa Ulaan Baatorissa. Joka päivälle oli paljon siirtymää, ohjelmaa ja retkiä. Eläimiä ei nähty, mutta huitsin hienoa postikorttimaisemaa todella paljon. Ilman lentoja koko lysti käteiskulutuksineen kustansi 70 EUR / päivä. Tämä safari ostettiin itse Mongolian Ulaan Baatorista hostellilta. Ajoneuvona 7 hengen UAZ maastoauto, joka jaettiin kahden ranskalaisen kanssa.

Neljäs safarini oli v. 2013 Intian Bandhavgarhiin, se kesti 4pv ja majoitus oli keskitason hotellissa. Kolmelle päivälle oli ohjelmaa, viimeiselle pitkä siirtymä taksilla takaisin sivistyksen pariin. Eläimiä näin vähän, mutta kuitenkin sen tärkeimmän eli tiikerin. Ilman lentoja, mutta overland siirtymineen ja käteiskulutuksineen koko lysti kustansi 117 EUR / päivä. Hotellin olin varannut netistä, hotelli järjesti safarin ja muun ohjelman. Ajoneuvona 6 hengen Gypsy maastoauto, jossa olin yksin.

Kaikki varmaan tietävät että tavaroilla ja palveluilla on aina arvo sekä hinta. Kaikista neljästä safaristani vähiten arvo ja hinta kohtasivat Intiassa. Miksikö näin? Ehkäpä siksi, että ohjelma oli löysä ja vähäinen järjestämäni ohjelmakin oli täysin epäsosiaalista, olin yksin safarilla eikä oppaan saatikka kuskin englannin kielen kyvyt riittäneet jutusteluun.

Tulee suorituspaineita viidennelle safarille.