Tiikerin päiväuni

"Hold on tight, sir"

Punamulta lehtipuumetsä ja avojeeppi

Sanoi kuskini Annu ja sitten mentiin lujaa kuivalta joenuomalta joen märkään päähän mutkaista ja kuoppaista metsätietä. Ja kohta takaisin lähtöpaikkaan. Tätä toistettiin muutaman kerran, aina kun kuultiin jonkun peuran huutavan pienen tööttitorven omaista hälytystään varoittaakseen lajitovereita ja informoidakseen ihmisiä näkemästään Tiikeristä. Sitten parin kilometrin päähän toiselle isolle vesipisteelle, mutta turhaan. Ekan aamusafarin saldoksi jäi kaksi haukkuvaa peuraa (engl. barking deer), kaksi mustaa villisikaa, pari kotkaa, metsäkanoja, lukuisia apinoita ja tiikerin tassun jälki (engl. Tiger pug mark).

Todiste että lähellä ollaan

Serkkupoikia

Toinen kerta toden sanoo

Bandhavgarh:n puistossa on kolme erillistä vyöhykettä sisäänkäynteineen. Mulla oli kolmovyöhykkeelle ostettu luvat. Sinne siis uudestaan lauantai aamuna tuttuun tapaan kello 5:30. Vaan yllätyksekseni ajettiinkin kakkosvyöhykkeelle sisään. No, mikäs siinä tuleepa nähtyä sekin. Tämän päivän kuskini ei osaa käsitellä autoa, ajaa aivan pirun paljon hitaammin kuin eilinen Annu. Lisäksi opasta ei tunnu kiinnostavan työnteko. Mistä palvelusta näillekin muka maksetaan? Päivän saldona kuitenkin lisää villisikoja, apinoita, lintuja, kauriita, peuroja, muita sarvipäitä, ison urostiikerin tassunjälkiä, naarastiikerin jälkiä, tiikerinpentujen jälkiä ja naarastiikeri ylittämässä tietä. Tervetuloa Elmo Tiikerikerhoon. Miltä nyt tuntuu? Hienolta.

Kakkosvyöhykkeellä kuten kyltissä lukee

Tiikeritär eli Tigress (valokuvan hinta 474 EUR)

Kolmas safari

Avinash kertoi mulle Bandhavgarh:n kuuluisimman tiikerin, Chargerin tarinan. Tämä, nyttemmin jo edesmennyt tikru, oli tehnyt hyökkäyksiä turistien jeeppiä kohti, kuitenkin viime hetkessä jarruttaen ja kääntyen kannoillaan, kääntyessään kuitenkin hännällään läpsäissyt auton keulaa. Leikkisä kaveri. Kuitenkin, koska Charger on kuollut taistelussa kuusi vuotta sitten ja näin jo tokalla yrittämällä tiikerin, eikä ole telelinssit mukana, niin peruutin ennakkoon varaamani kolmannen safarin.

Kerran pihi, aina pihi sanoo kyynikot, hintatietoinen kuluttaja, sanoo Elmo.

Paluu sivilisaatioon

Täällä resortissa ei todellakaan ollut muita asiakkaita.

Ei inkkareita, ei länkkäreitä. Henkilökunta ei osaa oikein englantia, hät hättää ruuan tilaus onnistuu. Sanoin neljästi, että wc:n lamppu ei toimi. Yhden kerran jopa kolmasosaomistajalle, Avinashille. Ei ne sitä saaneet korjattua. Lisäksi kun siivoavat huoneen, niin hassusti on vain pari kertaa käytetty saippuapala vaihdettu uuteen. Avinash lupasi selvittää taksikyydin mahdollisuutta 240km päähän Khajurahoon. Normaalisti maksaa kuulemma viis tonnia, sanoin että se on liikaa. Uhkasin olla reppureissaaja ja mennä kolmella bussilla ja kahdella sadalla rupialla. Lopputulemana sain 240km taksimatkan kuuten tuntiin ja kolmeen ja puoleen tonniin (=50eur).

Onpa hienoa olla "kaupungissa" taas. Ei tarvitse edes joka ilta syödä samassa ravintolassa. Ja internet.. :)