Lentäjän valssi

Ilmojen halki käy Elmonkin tie

Intian busseja ja junia on kuvailtu jo ihan liikaakin yhden blogin tarpeisiin.

Tällä kertaa vuorossa siis lentokoneet ja hotellit. Olin löytänyt Khajurahosta halvat lennot Varanasin ja Delhin kautta Amritsariin (5000 INR). Aamiaisen jälkeen oli vähän vatsa löysällä, mutta ei uhkaavasti. Koska edessä oli lentopäivä, otin tilanteen kuitenkin vakavasti ja nostin valmiustason kakkoseen, eli imodiumit kameralaukkuun hollille. Ei muuta kuin viidenkympin kimppataksilla lentokentälle, jossa olin liian ajoissa. Intiassa lentokenttärakennukseenkaan ei pääse, ellei ole passia ja lentolippua. No, minulla oli molemmat, mutta jouduin odottamaan pihalla 10min, koska henkilökunnalla oli vielä aamupalaveri kesken. Lentokenttärakennuksessa ja kiitoradallakin oli runsaasti rynnäkkökiväärein varustettuja vartijoita.

Aika rauhoittava fiilis kun yksin venailee kentällä tietäen tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan (jos se nyt intiassa on yleensä mahdollista) ja paikalle tupsahtaa kaksi isoa ryhmää pakettimatkalaisia lampaita. Toiset vanhoja brittejä ja toiset vähän kaikenikäisiä espanjaa puhuvia eteläamerikkalaisia. Pari argentiinopassia bongasin, muuten olis jäänyt tietämättä tuokin turha tieto. Yksi vanha britti osti kioskilta mun edessä kaks pientä kolaa ja kaks pientä pussia sipsiä ja hinnaksi tuli 750!!! En ollut uskoa ja kun kentän kuumuudessa kolaa teki mieli itsellänikin, kysyin gurupartaiselta myyjältä mitä maksaa kola. Ilmeenkään värähtämättä hän ilmoitti hinnaksi 250 intian rupiaa. Leukani putosi maahan asti ällistyksestä ja mies hiljaisesti näppäili taskulaskimeen alennetun hinnan; kakkosen ja kaksi nollaa. Oikea hinta missä tahansa muussa kioskissa olisi ollut kolmekymppiä. Iskin kolatölkin takaisin pöytään ja huusin mielessäni "pitäkää tunkkinne!" ja lähdin kävelemään janoisena. Tosin myöhemmin piti antautua janolle ja maksaa satanen puolen litran vesipullosta. Yleensä litran vesipullo maksaa 15..30 rupiaa. Niinpä niin, turvatarkastuksen jälkeen ei saa tuoda omia juomia ja hinnoittelu on räikeää. Ensimmäinen kerta maailmassa, kun lentokoneesta ostetut ylikalliit virvokkeet olivat halvempia kuin kentällä.

Lentokoneessa oli siis kaksi lammastokkaa, minä ja brittiläinen Kate, joka oli ollut pari kuukautta kiertämässä intian tiikerisafareita - työnantajansa maksaessa viulut. Kyllä kävi taas kateeksi. Ei kun anteeksi. Piti kirjoittamani, että kyllä olin iloinen hänen puolestaan.

Itse lentomatkassa ei mitään poikkeavaa, koneet olivat uusia ja puhtaita. Sain luonnollisesti parhaan paikan hätäuloskäyntiriviltä ikkunan vierestä. Delhin lentokenttä, jossa vaihdoin konetta, oli kuin mikä tahansa sivistynyt lentokenttä kliinisine kauppoineen ja runsaine ravintoloineen.

Tulipa Delhin IGI lentokentällä törsättyä 1200 rupiaa (15 eur), jotta sain kaks tuntia istua loungessa liikemiesten kanssa buffet ruokapöydän antimista nauttien.

Halvan hotellin humppa

Prepaid lentokenttätaksin jaoin jälleen kanukkien kanssa.

Tämä pariskunta jäi hotellillansa ja siihen pre-paid lappuun oli kirjoitettu heidän hotellinsa nimi ja kyydin hinta. Minä rupesin inttämään, että osa matkaajista on menossa vielä keskustaan Hotel Grace:en, josta olin Tripadvisorin kommenttien perusteella varannut huoneen yhdeksi yöksi. Kuskin kanssa huudeltiin toisillemme suomeksi ja hindiksi kunnes päästiin yhteisymmärrykseen että 150 pitää maksaa lisää jotta hän vie minut hotellille asti. Sanoin ok. No, se kuitenkin tiputti minut jonnekin portille, jossa oli liikenne suljettu ja sanoi että tuohon suuntaan 5min kävelyä on hotellisi. Monessa kaupungissa ihan ytimeen ei pääse ajoneuvolla niin tietysti uskoin ja lähdin kävelemään. Kyselin suuntimaa monesti ja viimein n. 20min käveltyäni olin hotellilla, jonka edessä oli myös autoja parkissa. Joten kiitoksia vaan turbaanipäätaksisuharille, kun melkein toit minut perille.

Tsekkasin itseni sisään ja annoin murska-arviot hotellille. Lupaukset olivat kovat ja niin olivat odotuksetkin 845 INR/yö hintaan. Ei ollut peittoa, likaisehkot lakanat ja tyynyliina, likainen ja vielä märkä pyyhe wc:n kuivaustelineellä roikkumassa, eikä huoneessa wifiä. Häpeällistä. Kävin tiedustelemassa viereisestä Hotel Royal Inn:sta ja sieltä luvattiin wifillistä huonessa 1100:lla. Lupasin palata asiaan aamulla, kello oli kuitenkin jo paljon ja olin Hotel Disgrace:en ekan yön jo maksanut netissä. Tämän hotellin Sikh-uskon tunnustavat omistajat eivät majoita nuoria naimattomia pareja samaan huoneeseen.

Grace AC ja flekti

Grace likainen puhelin ja jännitteentasaaja

Grace sänky

Grace pyllynpesuvehkeet

Grace wc

Aamulla en saanutkaan herättyä kello 4:30, joten jäi aamun temppeliseremoniat seuraavaan päivään. Nukuin sitten kymppiin ja kävelin lounarista lukemaani CJ International hotelliin tiedustelemaan huonetta näköalalla. Sain hinnan tingittyä 3700:sta kolmeen tonniin, joten otin sen. Kyllä sitä näköalasta joskus voi maksaa lisää. Tässä hotellissa on puhtaat lakanat, peittokin löytyy, ilmastointi, televisio ja tuhat kanavaa, parvekkeelta temppelinäköala, lämmin suihku.

Yleensä ei tule hotellien järjestyssääntöjä luettua siitä oven sisäpuolelle niitatusta tai teipatusta kyltistä, mutta onneksi nyt luin. Pitkässä listassa oli 2 erittäin tärkeää ohjetta. Ensinnäkin, kadulla ostoksia tehdessä pitää tinkiä. Ok, tämän nyt arvasikin, mutta että järjestyssääntöissä kirjoitettuna?? Toiseksi, asiakkaiden henkilökohtaiset palvelijat eivät saa edes odottaa herraansa hotellin tiloissa, saatikka majoittua, palvella tai pyykätä. Onneksi 5min kävelyn päässä on Hotel Grace, missä Ali voi odottaa herraansa.

CJ International wc

CJ International huone

Intiassa on selkeästi puutetta halvoista ja perussiisteistä hotelleista. On murjuja, kalliimpia murjuja ja liian hyviä ja kalliita hotelleja. Lisävarusteita ja mukavuuksia saa lisätä seuraavalta listalta:
TV, wc-paperia, pyyhe, peitto, saippua, suihkusaippua, puhdas pyyhe, puhtaat lakanat, enemmän kuin yksi sähköpistoke etc. Vasta yli 3000 INR/yö hintaluokassa alkaa olemaan perussiisteys kunnossa suuremmin etsimättä. Paras hinta/laatusuhde oli Munnarissa 1000 INR/yö, jossa oli perussiisti hotelli, hyvällä paikalla ja näköalalla ilman mitään turhakkeita. Kochissa bisneshotelli 1500 INR/yö sekä hostellimajoitus 600 INR/yö. Madurain TM Lodge oli myös hyvä 500 INR/yö hinnallaan. CJ International oli paras 3000 INR/yö. Listaa kun lukee, niin kahden tonnin hotellit on jäänyt välistä kokonaan.

Täytynee paikata tämäkin aukko sivistyksestä.