Amritsar

Pakistan ja rajaseremonia

Aamulla siis olin vaihtanut itseni parempaan hotelliin.

Nälkäisenä en jaksanut etsiä kunnon aamupalaa, vaan vedin reissun kolmannen inkkariaamupalan. Jotain suolaista kasvismössöä kahta sorttia, neljä chapatti leipää ja kokis, kaikki yhteensä yhdeksänkymppiä. Samalla reissulla bookkasin Simranin jaetun jeepin rajalle ja maksoin kahdensadan hinnasta 50 ennakkoa. Kyydin pitäisi lähteä kolmelta. Seuraako näistä sanavalinnoista yllätyskäännettä juonessa, se selviää seuraavassa kappaleessa. :)

Pakistanin ja Intian rajalla on rajansulkemisseremonia joka ilta. Sinne ei saa mennä laukun kanssa, joten laukku jäi hotellin respaan hyvään talteen. Mukana vain kännykkä + muistivihko + kynä + kamera kädessä + linssi rintataskussa + kaulapussissa passi ja rahaa. Näillä varustautuneena lähdin etsimään Simrania ja luvattua kyytiä rajalle ja takaisin. Olin liian hyvissä ajoin, koska joku toinen partasuu nappasi mut mukaansa ja sanoi että hän on sopinut Simranin kanssa asiasta ja maksan vain loppurahan 150 hälle. Ihmettelin vähän kuinka härskisti toisen asiakkaan voi noin vaan varastaa, mutta uusi kuskini sanoi että autossa on länkkäreitä ja yksi paikka tyhjä ja voimme heti lähteä liikkeelle, minä kun olisin palapelin viimeinen pala. Sanoin ok ja siinä autolle saapuessani Simran soittaa kännykkääni. Annan puhelimen uudelle kuskilleni ja herrat vaihtavat voimasanoja kännykkäni kautta. Loppu hyvin kaikki hyvin ja lähdemme liikkeelle, autossa on inkkariperhe, saksalais-englantilainen Lari*) ja nimettömäksi jäänyt kiinalaispari. Autossa opin että nämä ovat maksaneet vain satkun menopaluun kyydistä.

Juhlayleisöä

Juhlayleisö innostui tanssimaan

Elmo ja solttu

Hassua sotilasmarssia

Valokuvaustako?

Rajalla päästiin turvatarkastuksista länkkärien omaan katsomoon heti VIP katsomon viereen. Joskus kannattaa olla syntynyt valkoiseksi. Seremonian ennakkorummutukset olivat erittäin tunnelmaa nostavia ja bhangra rytmit villitsivät osan yleisöstä tanssimaankin. Seremonian alkaessa sotilaat pitivät yleensä kurittomat inkkaritkin aika hyvin ruodussa ja he istuivat kiltisti katsomossa sotilaiden esittäessä jäykän, mutta huvittavan marssinsa Monty Pythonin tyyliin. Rajaportti avattiin ja molemmilla puolilla rajaa esitettiin samanlainen machomarssi, kunnes lähimpänä rajaa olevat soltut kättelivät rajan yli toisiaan ja lipunlasku alkoi. Lippu piti laskea tasan samaa vauhtia, jotta sopu säilyy ja melkein näin kävikin. Ei varmaan vaikea arvata että inkkarit vetivät viimeisen puoli metriä yhdellä tempaisulla yleisön ratketessa hillittömiin aplodeihin. Sitten vauhdilla autolle siinä toivossa että pääsimme ennen hillitöntä ruuhkaa ajamaan takaisin kaupunkiin. No, inkkariperhe oli jonnekin hukkunut, varmaan illalliselle, joten se siitä toivosta. Illalla kaupunkiin palattuamme myös minä maksan kuskille satkun, eli yhteensä reissun hinnaksi tuli 150, rajalle ei ollut edes pääsymaksua. Harvemmin on näin halpaa ja viihdyttävää viihdettä tarjolla. Edes intiassa.

Varsinkaan intiassa.

Kultainen temppeli

Sovittiin Larin kanssa tapaavamme aamulla 5:30 hotellini edessä. Näin tehtiin ja lähdettiin kultaiseen temppeliin, tuohon Sikh uskonnon pyhimpään, jossa oli vielä samana päivänä alkamassa jotkut suuret juhlat. Mennessä piti jättää kengät niinkuin aina temppeleissä ja kävellä vielä kaksi askelta vesialtaan läpi jotta jalat puhdistuvat. Ei jaksettu lähteä etsimään virallista kenkäparkkia, vaan jätettiin kengät sähkökaapin taakse pois näkösältä. Temppelillä oli hieno fiilis, aurinko nousi ja jengiä oli siellä temppeliä ympäröivässä pyhässä altaassa aamupesulla tai muuten vain kastautumassa. Altaassa asui myös paljon kauniita ja isoja kaloja, joten oletettavasti vesi on pyhempää tai ainakin puhtaampaa kuin Gangesissa. Pari tuntia meni nopeasti valokuvatessa ja jossain reunustalla Larin kanssa istuessamme tuli pari Sikh miestä kysymään meitä valokuvaan kanssamme. No, näin tehtiin ja yksi kuva piti ottaa vielä niin että seisoimme pyhässä vedessä, vaikkei se kuvassa näykään.

Elmolla ei ollutkaan mojovampi parta

Pyhä pölyhuiska

Temppelin vartija

Kultainen Temppeli yövalaistuksessa

Videointia

Temppeliltä poistuessamme emme löytäneet enää kenkiämme. Joku oli tehnyt erittäin epäpyhän teon ja toivottavasti karman laki rankaisee tekijää. Minä puolestani ostin satasella uudet ja huonot läpsyt.

Laadukkaita kenkiä ei tule vastaan kovin usein, mutta sitten kun tulee, niin en epäröi hetkeäkään.

*) Nimi muutettu