Paska kaupunni

Guruparta

Tämä tietovinkki ei koske nuoria maailmanmatkaajia, eikä heitä keneltä puuttuu Y-kromosomi.

Aikaisemassa elämässäni olen minäkin tietämättömyyttäni kuskannut täyttä settiä erinäköisiä kuontalon hoitoon tarkoitettuja varusteita. Nykyään olen siirtynyt viisiosaiseen settiin, joka mahtuu heittämällä TSA hyväksyttyyn litran vetoiseen läpinäkyvään kosmetiikkalaukkuun. Eli lyhyestä virsi kaunis, tarvitset vain:

• partahöylä + teräkotelo
• partavaahto
• kosteuttava voide
• kumitulppa

Voi kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta kumitulppa helpottaa koko prosessia huomattavasti ja säästää jopa luontoa vähäisemmän vedenkulutuksen vuoksi. Mainio varuste alueille jossa vettä on rajoitetusti ja siitä kilpailevat partaa ajava valkoinen matkailijamies ja kymmenen janoista neekeripoikaa.

Kosmetiikkalaukkuun on mahtuu mainiosti myös dödö, pieni after shave parfyymi ja travel size hammastahnapötkö. Ainoa, mitä en ole vielä löytänyt on lyhytvartinen hammasharja.

Lasten mallit tahtovat olla liian pehmeitä ja... lapsellisia :)

Matkatoimistojen palvelu

Opiskelukaupungissani Oulussa sain melkein kaikki matkailuun liittyvät rästiasiani hoidettua.

Viisumia ei kumpikaan kaupungin matkatoimistoista halunnut minulle järjestää, kun en heiltä muita palveluja ostanut. No, itsenäisenä matkailijana tietysti pistin rohkeasti passin ja saatepaperit rohkeasti kirjattuna kirjeenä pääkaupunkia kohti, siinä uskossa että reissua edeltävänä päivänä löydän konsulaatin ajoissa, ja että passini luovutetaan viisumilla varustettuna takaisin.

Opiskelijaelämää

..ei ole ikävä.

Muisteltiin Renegadon kanssa vanhoja hyviä aikoja, kun Oulusta sai täysin syötävää rahanpesupitsaa 2.5 eurolla. Poissa ovat ne ajat iäksi ja nyt tuli käytyä kaupungin kämäsimmässä pitseriassa lounaskebsulla. Syömättä se jäi. Olis pitänyt suosiolla suunnistaa Troijan Kebabpiin syömään tulista ja taivaallista kebab-eläimen lihaa ranskiksilla. Vaan ei.

Hassu fiilis kävellä yksin talvisilla kaduilla kaupungissa, joka on joskus ollut oma ja tuttu. Nyt ei tuntunut omalta eikä tutulta, vaikka vasta yhdeksän vuotta sitten muutin työn perässä etelän hetelmien luo.

Tältäköhän kodittomista tuntuu.